Hallan ja Maltin ensitreffit elokussa johtivat tositoimiin nyt pitkäperjantaina. 

Paimensukuiset lapinkoirat Soutajan Oppo Onkijatyttö (Halla)   ja Ulapan Pamir (Maltti)

Pääsiäislauantai oli Maltin 5-vuotissyntymäpäivä. Maltti astui synttäreidensä kunniaksi Hallan vielä toisen kerran. Molempien touhu oli mutkatonta, pitkiä kosiorituaaleja ei tarvittu. 

Maltti on ystävällinen uros, joka  tykkää touhuta ihmisten kanssa ja pärjää hyvin muiden koirien kanssa. Riistaviettiä on. Viehättävä, mutkaton tyyppi. 

Maltin tavoin 3-vuotias Halla tykkää niin ihmisistä kuin toisista koiristakin. Halla on ajoittain mukana sosiaalialalla nuorten aikuisten toiminnassa.  Kun ollaan töissä, täytyy suostua ystävällisesti erilaisten ihmisten loputtomiin  rapsutuksiin - tietää Halla. 

Luonnetestistä nämä kumppanukset saivat molemmat 125 pistettä ja jotenkin samanoloiselta niiden käyttäytyminen vaikuttaakin. 

Molemmat ovat toistaiseksi olleet terveitä. Täytyy aina todeta, että toistaiseksi sillä monet sairaudethan ilemenevät vasta vähän vanhemmalla iällä.

Nyt  toivotaan ja ootellaan, että Halla voidaan viedä ultraan reilun neljän viikon päästä. Sitten tiedeään, onko masussa asukkaita. Pennut syntyisivät touko-kesäkuun vaihteessa ja luovutusiässä ne olisivat heinäkuun lopulla. Pentuajan ne viettäisivät näillä näkymin minun luonani Joensuun Rantakylässä. Hallahan on Tanja Kaajasen ja minun yhteisomistuksessa ja yhdessä tätä hommaa viedään eteenpäin. Meillä on jo useamman pentueen kokemus  sujuvasta yhteistyöstä. 

Tähän pääsiäisriehaan on Tanjan ja minun lisäkseni osallistunut myös Hallan sijoituskodin ihminen, Mirkka sekä Maltin kotiväki. Sydämellinen kiitos kaikille osallisille.

 

Hallan "isomummo" Tuikku täytti helmikuussa 13 vuotta. Tuikku on hyväkuntoinen ja terve kuten on Hallan "mummo" Sumu ja emä Luumukin. 

 

Syystuuli puhkuu ihan tosissaan, ensimmäiset lumihiutaleetkin on Helsingissä nähty. Liisa käväisi Hillan ja Vuokon kanssa meillä jäljestysreissullaan. Erityisesti Hilla on kuulemma vallan taitava jäljestäjä. Porukalla kahlailtiin sitten näiden nenänkäyttäjien kanssa vaahteranlehdissä. 

Nennikka Tiehppi ja Soutajan Poutapäivä: 

 

Vilkku puolestaan on käynyt pevisoissa Joensuussa: 

Silmät terveet, polvet 0/0, lonkat A/B, kyynärät 0/0, selkä puhdas ja pallit paikallaan. Luonteeltaankin Vilkku on vallan mukava. Kulkee isännän kanssa lähes vapaana ja osallistuu niin erä- kuin pyöräretkillekin. 

Soutajan Konoi Kokkavahti: 

Vilkun kuva kotiväen ottama.

Pyry taas osallistui syksyn Katselmukseen, paimensukuisten omaan jokavuotiseen tapahtumaan. 

"Vahva, selkeästi korkeuttaan pidempi uros. Hyvä purenta, vahva pää, jossa korkea otsapenger. Erittäin tummat silmät. Erittäin leveä, pitkä rintakehä. Hyvin asettunut lantio. Hieman pitkä lanne. Karkea turkki. Runsas pohjavilla, Kantaa häntäänsä selän päällä, joka laskee seistessä. Suora, hyvä liike. Esitetään hyvässä kunnossa. Vilkas, ystävällinen luonne." Tuomari Jonna Löytynoja.

Soutajan Lumipyry

Kuva Pyryn kotiväen. 

Kostja ja Tuija ovat myös ahkeroineet. Kostja osallistui Kerimäellä paimennuskokeeseen ja paimensikin kunniakkaasti.  Paimennuskoe 1 H 79 p. Tuomarina Eija Kansanaho-Palonen.

Ehtivänä Kostja on osallistunut myös rumpukurssille. Tämä Tuijan ottama kuva pamahtaa syvälle sydämeen, PARAMPAMPAM. Terveisiä sinne koko bändille!

Niin hienoja koiria ja niin mainioita omia ihmisiä heillä!  Lämpimät syysterveiset ihan kaikille Soutajille ihmisineen! 

Meillä on tänä kesänä väliaikainen kesäkämppä Pielisjoen rannalla. Saman joen rantoja Tuikku on pennusta lähtien käpsehtinyt sillä kotimme sijaitsi muutaman kilometrin päässä alajuoksulla.  Kiva on täälläkin köllötellä: 

Ennen maallelähtöä käytiin stadissa parturissa. Tässä mun lunki koira odottelee metroon menoa. Erilaiset paikat, ihmiset ja tapahtumat eivät Tuikkua stressaa. Käsittelystä se ei edelleenkään tykkää. Tai tarkemmin: Tuikku stressaa huomattavasti paikkoja, jotka vähänkin haiskahtavat eläinlääkärille. Käsittely sinänsä ei niinkään pelota. 

Ilmekin kertoo, että parturointi keventää oloa. Aiemmin käytin Tuikun pohjavillan pesussa, mutta tuntui, että steriloinnin jälkeinen hormooniturkki ei sillä kummasti keventynyt. Viime kesänä tein sitten ensimmäisen kerran tämän radikaalin ratkaisun ja ratkaisu osoittautui hyväksi. 

Tuntuu, kun kevennyksen jälkeen Tuikulle tulisi ihan pentumainen olo...

Sunnuntaina olin Tanjan seurana Muiston luonnetestissä. Soutajan Vuotsan Muisto: 

PItkälle ei testissä päästy sillä jo "ukko" rämisevässä kelkassa osoittautui erittäin epäilyttäväksi. Muisto ei suostunut haistelemaan ukon hihaa vaikka Tanja ja tuomarit kovasti vakuuttivat, ettei se enää uhkaa eikä sitä tarvitse väistää. Muisto on nimensä veroinen: sillä on pitkä muisti. Toisin sanoen sille jää stressi päälle ja palautuminen säikähdyttäneestä tilanteesta on vaikeaa. Niinpä luonnetesti keskeytettiin.  Muistelen, että petotestissäkin palautuminen oli hidasta-

Muistohan on kotona kovin kiltti koira. Suuren miellyttämishalunsa vuoksi se on ollut kotioloissa myös helppo koira. Se on kasvanut syntymästä asti emänsä  Sumun kanssa eikä se oikeastaan koskaan ole ilman Sumua liikkeellä. On oppinut tukeutumaan Sumuun. Tavallisin ympäristö kodin ulkopuolella on metsä, jossa molempia voi pitää myös irti, tulevat kutsusta.  Muistolle tekisi varmaan hyvää tutustua maailmaan ja uusiin paikkoihiin myös ilman Sumua. Ehkäpä rohkeus ja itsenäisyyskin kasvaisivat.  

Torstaina lähdetään Tanjan, Mirkkan ja Hallan kanssa tutustumaan yhteen Hallan mahdolliseen sulhaskandidaattiin. Hienoisia astutusaatoksia viritellään, mutta mitään konkreettista ei ainakaan tänä vuonna vielä tapahdu. 

Halla, Soutajan Oppo Onkijatyttö: 

Kuva Tanja Kaajanen. 

 

 

Lähdin Tuikun ja Humun kanssa matkaamaan pitkän kaavan mukaan. Bussilla metrolle, metrolta junaan, junalla Joensuuhun. Siellä meitä vastassa oltiin sitten henkilöautolla. Tuikun kanssahan olen matkustanut jos vaikka millaisilla menopeleillä, mutta Humu on tottunut lähinnä autoiluun ja laivamatkoihin. Menomatkalla olin varannut myös viereisen paikan junassa ja olikin kivan väljää. Paluumatkalla juna oli aivan täyteen buukattu, matkustavia koiria oli runsaasti ja piti ahtautua yhden tuolin paikalle. Hyvin selvittiin ja Humukin ehti jo tottua liki oleviin vieraisiin koiriin. Ylittämätön jännittämisen aihe sille oli laiturin ja junan väliin jäävä melko leveä rako. Sitä se ei ylittänyt kuin kantamalla. 

Joensuussa oli ohjelmassa Hallan luonnetesti, jota Tanjan kanssa lähdimme katsomaan. Edellisenä päivänä Halla (Soutajan Oppo Onkijatyttö, 2v 3 kk) oli jo suorittanut hyväksytysti paimennustaipumuskokeen Kerimäellä. Hyvin nuori koira suoriutui myös luonnetestistä, pisteitä herui 125, laukausvarma. Ainoat miinuspisteet (-10) Halla sai taistelutahdosta, joka arvioitiin pieneksi. Kivasti Halla palautui jokaisen osion testitilanteesta. 

Kuviakin räpsin Oppo Onkijatytöstä:

Tuikulle ja Humulle reilu viikko tiesi taaperotestiä. Asuimme samassa taloudessa varsinaisen villiviikarin kanssa. Viikari osasi onneksi kohdella koiria nätisti, silitteli hellästi.  Humu tykkäsi leikkiä hippaakin, juosta haukkuen karkuun porhaltavan lapsen perässä. Hauska leikki molempien mielestä. Välillä meni riehumiseksi ja siihen täytyi tietysti puuttua. Tuikun strategia oli väistäminen ja välttely. Varmisteltiin tietysti aina, että sillä on rauhoitettua tilaa. Kilttihän Tuikku on ja lapsikin oivalsi pian, ettei iso koira halua leikkiä. 

Paluumatkalla junan ahtaudessa heräsin jossain vaiheessa ihmettelemään, miten päin Tuikku on tassunsa kuonon vieren asetellut. Oivalsin, että tassu ei ollutkaan Tuikun, vaan toisen koiran. Kuva on huono, mutta pistetään tähän kertomaan kuinka sopu sijaa antaa. Muuta kontaktia koirilla ei matkan aikana ollut kuin tuo jaettu makuusija lattialla. 

Kotiin päästiinkin sitten junalta Ollin kyydissä. 

 

Jääkausi taisi päättyä tältä talvelta, joten lyhyt päivytys pitkästä aikaa.

Koirat voivat hyvin, mutta eivät paksusti - vaikka Tuikku pörheässä hormoniturkissaan vähän paksulta näyttääkin. Paljon pitkiä kävelylenkkejä kummempaa ei talvella ole tehty huolimatta siitä, että molemmat ruhvelot rakastavat ihan kaikenlaista yhdessätekemistä. Nyt sulaa maata alkaa olla jo näkyvissä niin, että rallitokoa ainakin voidaan taas ruveta sulalla parkkipaikalla harrastelemaan. 

Kasvatussuunnitelmat alkavat olla vähissä. Sijoituskoirallani Reppulin Tuilëlla todettiin ihosairaus, jollaisen eläinlääkärikin  näki luonnossa ensimmäisen kerran. Tarkemmat tiedot kera ihotautieläinlääkärin lausunnon löytyvät Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran  terveystietokannasta, jonne ne olen ilmoittanut. Tuile siirtyi sitten Pikon omistukseen. 

Toisen sijoituskoirani Taikan (Soutajan Maura Meloja) luovutin harkinnan jälkeen haltijansa omistukseen. Taika on kaikin puolin mieleiseni narttu. Luonne on kiva - rauhallinen ja itsenäinen.  Nätti se on kuin namupala, rakennekin riittävän kelvollinen.  Terve Taika myös on toistaiseksi ollut kuten kaikki sisaruksetkin.  Päädyin kuitenkin siihen, että kerrostaloasujan pennutushommat olisivat sen verran mutkikkaita, että luovutan Taikan osalta, koska Tanjan kanssa meillä on vielä yhteisomistuksessa Taikan sisko Halla.

Hallan ilmoitin luonnetestiin Kontiolahdelle toukokuussa. Myös Muisto on tulossa samaan testiin. Yritän osua Joensuuhun minäkin silloin.

Sitten on vielä sijoituksessa hännän huippuna Vuokko, Nennikka Tiehppi. Nätti ja reipas pakkaus. Aika näyttää, miten Vuokon kanssa edetään. 

Muutama kännykkäräpsy tältä aamulta Tuikku-muikusta: