Valo lisääntyy harppauksin. Ainakin aamusta alkaisi olla jo vaikeaa ehtiä lenkille pimeän aikaan, eipä ole yritettykään. Joenrantapolut ovat olleet kovassa käytössä.

Kirjoitustauko venähti osin Vuodatuksen nettisivujen uudistuksen vuoksi. Summailen lyhyesti viimekuukausien kuulumiset. Tammikuun alussa ajelimme Tuikun kanssa Ylläkselle, molempiin suuntiin yksi yö motellissa. Perillä mökkeilimme ihan kylän tuntumassa. Näitä koirillekin sallittuja kelpo mökkejä on ihan hyvin tarjolla. Teimme pitkiä kävelylenkkejä kaamoksen lempeässä valossa. Tuikulla on hauska tapa edetä kyljellä lumipenkkaa viistäen.  Matkan kohokohta taisi silti olla käynti Särestössä, Reidar Särestöniemen museoateljeessa Kittilässä. Tautisen kaunis talvipäivä, aurinko ja lumi, harmoniset rakennukset Ounasjoen rannalla. Tämä on museo, johon koiratkin saavat tulla! Ja mikä hienointa (meidän kannaltamme), olimme tammikuisen pakkaspäivän ainoat turistit. Niinpä Tuikku juoksenteli vapaana pitkin pihoja ja minä ihastelin luonnon taideteosta, alati vaihtuvaa näyttelyä.

Pari kertaa olemme käyneet porukalla varmistamassa että suutarinmökki Juuassa on paikallaan. Hyvää kuntoilua tuo lumessa kahlaaminen - hikipäässä minäkin tieni umpihangessa raivaan. Koirat juoksentelevat keveästi (ainakin aluksi)  ja avaavat samalla tietä minullekin. Metsässäkin kävivät jonkun lenkin heittämässä, mutta tulivat kutsumatta takaisin (tosin jos sillä päällä ovat, eivät tule kutsustakaan.) Maaliskuussa taidamme avata varsinaisen mökkeilykauden. Kaivon pentele vaan ei toimi ja sille pitäisi jonkun osata tehdä jotakin.

Sijoituskoiraa, Hillaa, kävimme myös tervehtimässä. Hilla asuu omine ihmisineen rajan pinnassa maalaismaisemissa.  Nätti, hyvin käyttäytyvä (Paulalle kiitos) punakettu siellä kissan kanssa elelee. Paulalla on suunnitelmissa matka kevään Katselmukseen (paimensukuisten oma jokakeväinen tapahtuma) Helsinkiin. Minä jätän tällä kertaa väliin.

Vanhin poikani asuu tämän kevään "lähellä" (250 km päässä) Jyväskylässä ja on tarjoutunut naisystävänsä kanssa koirahoitajaksi tarvittaessa. Täytyy käyttää tarjous hyväksi. Parin työmatkan ajaksi vein ennen joulua Sannin ja Tuikun uuteen koirahoitolaan. Kelpo paikalta vaikuttaa, ja kun samassa häkissä saavat olla niin toki pärjäilevät (etenkin Tuikulle kuvittelen Sannista olevan paljon tukea). Hieman ankealta jättäminen kuitenkin tuntuu ja ikäväkin meinaa tulla.

Sannin juoksua tässä odottelen. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, sattuu maaliskuulle.