Tänä aamuna laatikossa horjuttiin jo oikein tosissaan. Täytyi ihan kantaa tuoli pentulaatikon viereen, istua kahvilla, ihmetellä ja ihastella sitä kehitystä, mikä yhdessä yössä tapahtuu. Selvää leikin yritystä, painia ja kurkistelua laidan suuntaan. Laitoin jo täkin pentulaatikon ulkopuolelle siltä varalta, että joku pyllähtää ensi yönä yli laidan.

Tuttu paimensukuisten lapinkoirien kasvattaja kävi katsomassa katrasta. Todettiin yhdessä se kovasti hyvin syöneeksi. Sannilla olisi maitoa jakaa vaikka toiselle samanlaiselle sakille.

Olen jo viritellyt kompostiverkosta ulos pienen aitauksen, jossa ulkoilu voi alkaa heti kun sateet hellittävät ja nurmikko kuivuu.