"Kun ruokit koiraa, se pitää sinua jumalana. Kun ruokit kissaa, se pitää itseään jumalana." Katariina muistutti minua tästä osuvasta sananlaskusta.

Tässä se Vilmau nykyisin enimmän osan päivää lojuu  - koiran sängyllä. Ilmaisee kyllä monin tavoin omistavansa koko talon. Jännästi se on tuuma tuumalta vallannut alaa. Ihmisen sijaan se on päättänyt laumautua koirien kanssa - tosin aivan omilla ehdoillaan. Yöt se nukkuu koiralajisten kanssa olkkarissa kuin ihmislajin kanssani makkarissa.

Se on yhtä valpas kuin paimenkoirani. Vaikka vaikuttaisi siltä, että on umpi unessa, ponnahtaa se nopeasti liikkeelle, kun huomaa Tuikun hiippailleen  (minultakin salaa) kylppäriin, joka on VilMAUn ruokailutila (ja vessa). Siinä kisuli sitten vaanii ovella valmiina hyökkäämään ja ajamaan kutsumattoman vieraan pois.

Vilmau on viihtynyt aivan mainiosti sisäkissana, mutta viime päivinä osoittanut kiinnostusta takapihan ovea kohtaan. (Se osaa taitavasti avata ovia tassullaan.)

Tuikku on oppinut suhtautumaan kissaan aiempaa välinpitämättömämmin. Katsahtaa vain minua tyyliin: jahas, siellä on menossa tämän illan matotrullalle-tapahtuma. Vain joskus, kun Hurmuri saa syöksähtely- ja pallonpyörityskohtauksen, pettää Tuikun hermo ja kajahtaa se terävä, kimakka, kylmäävä haukahdus. Luulen, että Tuikkua ottaa päähän, kun leikki vaikuttaa niin mukavalta, mutta kaveri on täysi törppö eikä huoli mukaan.

Ei tässä nyt varmaan ihan maanpakoon tarvitse kissan vuoksi koirien kanssa lähteä. Sannille on nyt kuitenkin ovi avoinna Eurooppaan.

 

Kävin eilen uusimassa Sannin rokotukset ja samalla pyysin passin. Rokotusten kanssa otettuna se on edullisempi kuin muuten. Maksoi 13 euroa. Se käy samalla myös rokotuskirjasta, jollaista Sannilla ei vielä olekaan ollut vaan rokotukset on merkitty eläinlääkärisetä Ahon erittäin omaperäisellä käsialalla rekisterikirjaan. (Merkintää osataan lukea vain Ahon vastaanotolla.) Jospa Sanni pääsisi vaikka lomamatkalle suosikkihoitajiensa luokse Tukholmaan. Tai jos tehtäisiin näyttelymatka johonkin naapurivaltioon. (Virossa ja Latviassa tuntuvat tutut käyvän alvariinsa.) Olisi kiva kokemus sekin. Etenkin Tarton näyttely houkuttelisi. Opiskelin siellä yhden syyslukukauden viime vuosituhannella. Vuoden muistan aina: se oli se syksy, kun Estonia upposi.

Eläinlääkärissä Sanni astahti myös puntariin. 23,8 kg. Tarkoittanee, että reilu kilo auringonkukkaöljyä on kadonnut kyljistä.

Nyt on helteet kuitenkin sitä luokkaa, että reippaat lenkit on unohdettu toistaiseksi.