Lataan tähän vielä muutaman lomamatkakuvan kahdesta märästä koirasta. Tässä Tuikku Tumpelo (joka ei oikeastaan ole lainkaan tumpelo, vaan nokkela, nopea, fiksu ja aina valpas):

 

Juoksua tässä taas odotellaan (tarkemmin minä odotan ja jännitän, miten sovittuu tiedossa oleviin työmatkoihini.) Sulhasia olisi kaksikin katsottuna, ykkösvaihtoehto tuolla Savonmaalla. Molemmat jalostustoimikunnan hyväksymiä yhdistelmiä.

Sitten tasapuolisuuden nimissä kuvia myös linssilude ja kehäkettu Sannista (jos olisin innostunut näyttelytoiminnasta niin Sanni olisi siihen siinä mielessä oiva tapaus, että nauttii kehässä olosta - ellei ole hirveä helle. Kohtahan sitä kisattaisiin veteraaniluokassa.)

Silti kaksin aina kaunihimpi:

Ja sitten tämä:

Ai mikäkö tämä. No ettekö tiedä, sehän on tennispallo. Otin kuvan kesällä muistutukseksi hupsusta tilanteesta. Tapanani on viskoa koirille palloa (ja niiden tapana on hakea se, juoksevat vauhdilla riti rinnan tai peräkanaa.Yleensä Tuikku ennättää haukata pallon ja palauttaa sen.) Viskelin palloa tapani mukaan. Yllättäen hups, kentälle ilmestyi musta hevonen, tuli tyhjästä kuin salama ja ennätti pallon luokse ensimmäisenä. Siinä sekunnin pari katselivat toisiaan kaikki kolme - ja hajaantuivat näkemästään säikähtäneinä kuin varpusparvi. Musta hevonen oli tietenkin pieni musta kissa, jolla myöskin on kova saalisvietti.

Hännän huipuksi vielä maatilan vakituinen kesäasukas. Kuva on otettu keittiön ikkunasta pienellä kameralla. Jonkin sortin haukka se on. Huonona ornitologina en tunnista mikä. Siinä se liisi pihapiirissä pitkin kesää.

Päätän menneen (kesän) muistelot tähän. Huomenna uudet kujeet - tai oikeastaan vanhat, jotka ovat muutaman vuoden olleet tauolla. Kennelin nimikin velvoittaa palauttamaan nämä kujeet kunniaan.