Puiden varistellessa urakalla lehtiään ja ulkolämpötilan kääntyessä pakkaselle ryhdyin perkaamaan vanhoja valokuvia. Löysin suosikkikuvani Sannista muutaman vuoden takaa. Mielestäni Sannin luonne on siinä avattuna: rauhallinen, lempeä,elämää ymmärtävä ja hötkyilemätön. Taustana vielä lempikukkani pelargonia, kauniimmin pelakuu. Kuvassa siis kaksi nättiä, koira ja kukat. Syksyn hämärään vähän kesän valoa: