Tästä se alkoi.
Sanoin Tuikulle, että seuraavaksi kerraksi hankin sinulle oman repun eväitäsi varten, sillä rinkka on ruvennut vuosi vuodelta painamaan enemmän - vaikka tavaraa on vähemmän.
Junalla mentiin - ja metrolla myös. Olemme nyt kokeneita ja pätevöityneitä metromatkaaja. Ei voi olla helpompaa matkakaveria kuin Tuikku. Enkä koskaan juttele niin monen vieraan ihmisen kanssa kuin Tuikun kanssa matkatessani. Ihan kaikenväristä ja -näköistä juttuseuraa riitti pitkin matkaa.
Kotona Joensuussa oli lähtiessä ainakin puoli metriä lunta. Rastilan leirintäalueella Vuosaaressa oli menossa pesänrakennusbuumi. Kottaraisia, peipposia, rastaita.
Niin, ja valkoposkihanhia.
Ne eivät liikoja väistelleet. Tuikkukin oppi pian olemaan välittämättä. (Mutta oravaa se ei pystynyt pääkaupungissakaan ohittamaan kiihtymättä. Oravat pitivätkin sitä ihan pilkkanaan, naksuttelivat sille männyn oksilta.)
En minä uinut, kun ei Tuikkukaan saanut. (Uimapuku oli kyllä mukana - minulla.) Sen sijaan kiertelimme tuntitolkulla Vuosaaren hienoja rantapolkuja.
Välillä tuuli niin, että tuntui että turkki lähtee. (Tai niin kuin joku sanoi: tuulee niin, että Tuikku näyttää ihan porokoiralta.)
Upeat kelit! Välillä piti poseerata.
Välillä täytyi tietysti pyyhkäistä baariin - kun pääkaupungissahan on se elävä kahvilakulttuuri. Paljon olikin kahviloita ja ruokapaikkoja, joihin koira oli tervetullut.
Emme pyörineet pelkästään yliopistonkadulla, vaan kiersimme myös Kallion pubit. Silittäjiä riitti sielläkin. Tai sanoisinko, että siellä vasta riittikin.
Voimillehan se otti, pääkaupungissa pörrääminen. Matkan turistipuoli meni ihan nappiin. Sen sijaan astutuspuolella asiat eivät edenneet ihan suunnitelmien mukaan. Kävimme heti alkuviikosta tarjoutumassa molemmille uroksille, mutta Tuikku pysyi tiukkana eikä ottanut urosten liehittelyä kuuleviin korviinsa. Ja kun alkoi loppuviikosta lämmetä, täytyi toisen uroksen lähteä Katselmukseen. Toinen yritti pontevasti, mutta vähän keskeneräiseksi jäi sekin homma (ei siis kunnon nalkkia.) Joten niin epävarma olen tuloksesta etten tässä rupea isää esittelemään. Ultrassa kuitenkin käytän, eli palaan asiaan viiden viikon päästä. Siihen asti kuulemiin.
Kommentit