Täällä saarilla on omanlaisensa koira- ja kissakulttuuri. Vahtikoirat ovat kiinni (onneksi), mutta vähemmän vahdit kulkevat vapaana. Tämä herra pyörii meidän kylätiellä ja on e-rit-täin kiinnostunut meidän menoista. (Tuikulla taitaa olla juoksu tuloillaan.)

Naapuritalon herrakoira käy myös joka päivä haistelemassa meidän pihan, mutta pitää pientä hajurakoa. Kiltti on ja aranpuoleinen.

Nämä kaksi hauvelia päivystävät kylätalolla. Ystävällisiä molemmat, joskaan eivät ihan kosketettavaksi antaudu.

Voisiko pienestä otoksesta jo päätellä, että Muhulla suositaan matalajalkaisia seropi-koiria. 

Paikallisessa baarissa tapasin tämän pikkuotuksen:

Tämä ei varmaankaan juoksentele vapaana kylän raitilla. Samassa kahvilassa näin myös kaksi jackrusselia. Ovatkin ainoat koirat, joiden olen omieni lisäksi nähnyt kulkevan hihnassa.

Koiria enemmän tapaamme kissoja. On villikissoja, pihakissoja ja kotikissoja. Meilläkin on kaksi omaa pihakissaa, joiden kanssa opettelemme elämään. 

Edellä kulkee emä ja perässä poika(nen) - toivon, että osoittautuu kolliksi. 

Naapuritalossa pyörii sitten kissoja enemmänkin, kuulemma parikymmentä. Tässä niistä yksi

Kuten huomaatte, jostakin syystä kissat katselevat minua enimmäkseen puusta. Siihen on kaksi syytä, Tuikku ja Humu. Humu on pienempi kuin useimmat kissoista, mutta haluaisi tutustua lähemmin niihin. Minusta näyttää, että sillä on leikki mielessä. Tuikkua taas ohjaa saalisvietti.

Muhun tunnusväri on oranssi. Oranssia löytyy kaikkialta: vaatteista, huonekaluista, bussipysäkeistä, autolautasta. Pihassamme pyörii myös muhuvnärinen oranssi katti. On varmasti kolmesti Humun kokoinen. Esittelen sen myöhemmin.

Humu on ennen kaikkea utelias (luulisin) ja Tuikku haluaisi ajaa takaa (puuhun). Oma suhtautumiseni on - kuten täällä sanotaan- nii ja naa. Toisaalta surettaa ja suututtaakin hirmuinen villikissojen määrä. Toisaalta ymmärrän, että ihmiset syöttävät niitä. Myönnän, että itsekin alan jo kiintyä näihin oman pihan katteihin. Minua ne eivät enää juuri arastele. Valkomusta kiehnää jaloissakin (jos olen ilman koiria), mustavalkea on vähän varovaisempi, mutta seuraa uteliaana. 

Olin ajatellut talvella aloittaa pikkulintujen syöttämisen. Ei taida olla hyvä idea.