Saattelimme kotona Humun kanssa Tuikun revontulirekeen vappuaattona. Tuikun vaivat olivat aika tavallisia vanhuuden vaivoja: kuulon huononemista, jäykkyyttä, hankaluutta pitkän makaamisen jälkeen nousta ylös. Ei siis mitään odottamatonta, akuuttia sairautta. Mieleltään se oli sama kiltti, lempeä, tunnollinen paimen ihan loppuun asti. Sydämestä vihlaisi, kun se edelleen nousi ja köpötteli varmistamaan olinpaikkani jos hetkeksi hävisin näkyvistä (ja kun se vähän sikeämmin nukkuessa havahtui "katoamiseeni"). Viimeaikoina löysin sen usein öisin katselemasta ulos parvekkeen ikkunasta. 

Yhteiselo olisi kipulääkkeen turvin voinut vielä hetken jatkuakin ellei autoilusta olisi tullut ylivoimaista. Tuikku ei oikein päässyt enää edes auton lattialle, johon se vielä viime kesänä kapusi ja siitä sitten omia aikojaan penkille. Enkä minä, toinen vanhus, jaksanut sitä nostaa. Autosta ei muutenkaan löytynyt enää sopivaa tilaa, johon se olisi voinut mukavasti asettua. Sillä oli paha olla ja meillä tiedossa kesällä paljon matkustamista, pitkiäkin matkoja.

Kiitos, Tuikku, kaikesta. Kiitos myös maailmasta, jonka pentujesi myötä avasit.  On ollut hieno rupeama kokea koiran kasvatuksen iloja ja suruja. Viimeisin  emälinjaasi jatkava Soutaja-pentue täyttää muutaman päivän kuluttua vuoden. Kasvattien elämää seuraan tietysti edelleen etänä, mutta oma kasvatustyöni päättyy tähän. Aivan pieni mahdollisuus on siihen, että vielä syntyisi pentue, joka rekisteröidään Soutajiin. Luonani pennut eivät kuitenkaan enää synny.

Kotisivut sulkeutuvat heinäkuun lopussa. Sieltä olen poiminut tuohon alle yhteenvedon Soutajan kenneliin rekisteröidyistä pentueista 12 vuoden ajalta. Blogi päättyy tähän,  mutta yhteenvetoa saatan myöhemmin päivittää, kun uutta tietoa kasvateista kantautuu. Tärkein väylä terveystietojen osalta on Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran kotisivujen kaikille avoin terveystietokanta. Jokainen paimensukuisen omistaja voi sinne itse päivittää koiransa terveystietoja ja toivottavasti niin tekee. 

Kiitos kaikille blogia seuranneille, kasvatusneuvoja ja käytännön apua antaneille. Erityiskiitos Tanja Kaajaselle kaikesta yhdessä koetusta ja opitusta. Paljon enemmän tiedetään koiran kasvatuksesta kuin yhteistyön alkaessa. Paljon olisi vielä ollut opittavaa. 

SOUTAJAN KENNEL - SYNTYNEET PENTUEET

"VAARAPENTUE" s. 27.5.2024

Isä: Maltti (Ulapan Pamir) Lonkat B/B, kyynärät 0/0, polvet 0/0, selkä puhdas, prcd-PRA terve, pompe terve, DM puhdas, IFT122-PRA ei tiedossa

Emä: Halla (Soutajan Oppo Onkijatyttö) Lonkat A/A, kyynärät 0/0, polvet 0/0, selkä puhdas, prcd-PRA terve, pompe terve, DM ei tiedossa, IFT122-PRA ei tiedossa

Viisi pentua: Nartut: Soutajan Korpien Kuiskinta (Tuuli). Toinen tyttö, Pikkumusta, lopetettiin muutaman tunnin ikäisenä eläinlääkärissä kitalakihalkion vuoksi.

Urokset: Soutajan Vaarojen Vapaus (Varri), Soutajan Koskien Ärjy (Nalle), Soutajan Järvien Loiskinta (Watti)

Terveydestä: Pentue on polveutumisen perusteella terve prcd-PRAn ja pompen osalta, Pentutarkastuksessa kahdella uroksella todettiin napatyrä (1 cm ja 0,5 mm)

"SOUTUVENEILIJÄPENTUE" s. 13.2.2021

Isä: Uljas (Aina Valpas Uljas Uskollisuus) Lonkat A/A, kyynärät 0/0, polvet 0/0, selkä puhdas, prcd-PRA terve, pompe terve, DM kantaja

Emä: Luumu (Soutajan Syysusva) Lonkat A/A, kyynärät 0/0, polvet 0/0, selkä puhdas, prcd-PRA terve, pompe terve, DM puhdas, IFT122-PRA terve polveutumisen perusteella

Kuusi pentua: Nartut: Soutajan Maura Meloja (Taika), Soutajan Oppo Onkijatyttö (Halla)

Urokset: Soutajan Konoi Kokkavahti (Vilkku), Soutajan Pedri Perämies (Haiku), Soutajan Kostja Kalamies (Kostja), Soutajan Hotti Huopaaja (Merri)

Terveydestä: Pentue on polveutumisen perusteella terve prcd-PRA:n ja pompen osalta. Konoi Kokkavahti on testattu IFT122-PRAn osalta terveeksi, DM kantajaksi. 

Yhdellä uroksista (Soutajan Kostja Kalamies) on kivesvika.

"TUNTURIPENTUE" s, 12.4.2020

"SÄÄPENTUE", s. 29.7.2018

Isä: Topi (Topi) Lonkat B/B, kyynärät 1/0, polvet 0/0, silmät ok, prcd-PRA:terve, IFT122-PRA: terve, DM:puhdas, pompe:terve

Emä: Sumu (Soutajan Saanan Sumu) Lonkat B/C, kyynärät 0/0, polvet 0/0, silmät ok, prcd-PRA:terve, IFT122-PRA: terve, DM:puhdas, pompe: terve

Kuusi pentua: Nartut: Soutajan Syysviima (Hely), Soutajan Syyshalla (Halla), Soutajan Syysusva (Luumu)

Urokset: Soutajan Paukkupakkanen (Kuura), Soutajan Lumipyry (Pyry), Soutajan Talvituisku (Urho)

Terveydestä: PEVISA- tiedot löytyvät Kennelliiton kaikille avoimesta jalostustietokannasta. Pentue on polveutumisen perusteella terve prcd-PRA:n, IFT122-PRA:n, pompen ja DM:n suhteen.

Hallalla (Soutajan Syyshalla) on ollut ajoittain hiivaa tassuissa.

"HELLEKESÄN PENTUE" s.10.7.2018

Isä: Liehku (Adamuksen Liehku) Lonkat B/A, kyynärät 0/0, polvet 0/0, silmät ok, prcd-PRA: terve, DM:terve, pompe: terve

Emä: Piko (Soutajan Iin Ilonpilke) Lonkat C/C, kyynärät 0/0, polvet 0/0, silmät ok (iris-iris todettu), prcd-PRA: terve, DM:terve, pompe: kantaja

Seitsemän pentua: Nartut: Soutajan Hellehetki, Soutajan Poutapäivä, Soutajan Aurinkoinen

Urokset: Soutajan Sadekuuro, Soutajan Ukonilma, Soutajan Kuumotus

Kuumotus on sokea tai heikkonäköinen, mutta jäi eloon ja rekisteröitiin EJ-rekisteriin. Yksi poika , "Patu", kuoli tapaturmaisesti ennen luovutusta ja rekisteröintiä.

Pentue syntyi ja kasvoi Näökkään kennelissä.

Terveydestä: PEVISA-tiedot löytyvät Kennelliiton kaikille avoimesta jalostustietokannasta. Pentue on polveutumisen perusteella terve prcd-PRA:n ja DM:n suhteen. Pompen statusta ei tiedetä, koska emä on kantaja. Selviää geenitestillä erikseen.

"LAPINMATKAPENTUE" s. 22.11.2015

Terveydestä:

Pentue polveutumisen perusteella terve: prcd-PRA, DM.

Pompen-testatut: Saanan Sumu terve, Iin Ilonpilke kantaja.

Pentueen isän, Kurun, myöhemmässä pentueessa (s.5.12.2015) Reppulin kennelissä syntyi kaksi OI-sairasta pentua. OI-sairaus ilmenee pian syntymän jälkeen ja pennut täytyy lopettaa ennen luovutusikää. Tuikun pennut ovat terveitä, mutta saattavat kantaa virhegeeniä, joka täytyy jalostussuunnitelmissa ottaa huomioon. Otatin kaikista pennuista verinäytteen ennen luovutusta Helsingin yliopistossa tehtävää tutkimusta varten.

"VESILINTUPENTUE" 25.6.2013.

Läksiäiskuvat pennuista jäivät tällä kertaa ottamatta. 

Ainoa tyttö sai viralliseksi nimekseen Soutajan Korpien Kuiskinta, kutsumanimeltään Tuuli. Tuuli muutti emänsä Hallan oppiin Joensuuhun.

Keltapannasta tuli Soutajan Vaarojen Vapaus. Kutsumanimekseen se sai Varri. Varri muutti Hallan veljen Haikun perheeseen pääkaupunkiseudulle. 

Punapanta, Soutajan Koskien Ärjy, sai kutsumanimen Nalle. Nallen koti on Iitissä. Perheessä on myös vanha husky ja kissa. Paimensukuinen lapinkoirakin perheessä on ollut.

Sinipanta, virallisesti Soutajan Järvien Loiskinta, on Watti. Se asuu nyt Kontiolahden Lehmossa. Perheen kuuluu myös vanhempi paimensukuinen "isoveli". 

Kaikki pennut päätyivät siis tällä kertaa perheisiin, joille paimensukuinen lapinkoira on ennestään tuttu. 

Mekin Tuikun ja Humun kanssa kotiuduttiin Helsinkiin. Vähän väsyneinä, mutta riittävän reippaina pikkulenkeille. Kovin pitkiä lenkkejä ei Tuikku enää jaksa eikä Humukaan usein halua. Enkä minäkään jaksa ja halua.

Hyvää syksyä kaikille! Päivitysten välit pitenevät.  

Mainio sakki.  Eläinlääkärin mielestä muuten mainioissa oli jotakin puutteita. Kiveksiä löytyi kolmelta urokselta vain yksi ja sekin vasta matkalla paikalleen. Kahdella pojalla on napatyrä, toinen sentin ja toinen 5 millin kokoinen. Fiksumpi kasvattaja olisi varmaan itsekin ne huomannut.

Kotimatkalla oli hipi hiljaista eikä kaverit ole päässeet vauhtiin vielä nyt illallakaan. Otinpa sitten viikkokuvat ihan matalalennosta.

Tässä Massu Keltapanta, virallisesti Soutajan Vaarojen Vapaus, kutsumanimeltään luultavasti Varri.

Tässä Parkkipoika Punapanta. Parkkipojalla on jo monta nimimuunnosta. On Parkkipapu ja Parkkipate. Kutsumanimeä en vielä tiedä, mutta virallisesti Soutajan Koskien Ärjy. 

Sitten ritari Sinipanta, Tumppu ja tulevaisuudessa kenties Vatti. Virallisesti Soutajan Järvien Loiskinta.

Tuuli on viralliselta nimeltään Soutajan Korpien Kuiskinta.

Ehkä joku huomasikin, että nimien inspiroija on ollut Suomen komein maakuntalaulu, Ilmari Kiannon kauan sitten sanoittama Kainuun maakuntalaulu. Nälkämaan laulu. 

Paljon on taas viikossa tapahtunut.  Pennut ovat tutustuneet talon vanhoihin koiriin, toistaiseksi vielä aidan takaa. Alkujännitys on ollut molemminpuolista. On purtu porkkanaa ja ulkoiltu ja laajennettu reviiriä sisälläkin.

Otettiin taas samalla kuva joka iikasta erikseen. Tässä Massu Peukalonpurija ja Putaan Pulla:

Massulle maistuu ruoka ihan erityisen hyvin vaikka eivät muutkaan pojat syömisten kanssa aikaile.  Massulla on muuten kaksoiskannus toisessa takajalassa, Tuulilla molemmissa.  Tuijan ohje on, että kannataa leikata muita kynsiä useammin. 

Seuraavana vuorossa Tumppu, josta taitaa tulla Vatti:

Tumppu on sisarussarjan rauhallisin. Osallistuu kyllä paineihin ja yhteisiin vetoleikkeihin. Vähän harjoittelee ärinääkin, mutta kun joku haastaa rajuun painiin, mielellään vetäytyy. Tumppu tykkää kiskoa sisaruksiaan hännästä. Viihtyy hieman sivussa, tarkkailee tilanteita, mutta saattaa rientää sekaan, kun jokin mylläkkä on meneillään.  Kun muut notkuvat portilla ihmisen tullessa, istuu Tumppu vähän kauempana ja pitää tiukan katsekontaktin tulijaan. Tarjoaa tavatessa vasenta, valkoista tumpputassuaan.  Tumppu on pentueen rauhallisin.

Tässä on sitten Parkki-Papu: 

Parkki parkkeeraa sinne, missä tapahtuu. Edelleen sisaruksista äänekkäin, vaikka kyllä muistakin ääntä lähtee. Parkki on seurallinen ja tulee erityise mielelään syliin. Sattumalta otetuissa tilannekuvissa Parkki on usein toinen osapuoli. Massun kanssa painivat jo hurrrjina, är ja mur. Tasaväkinen taistelupari. Kun ihminen hiipii kurkkaamaan nukkuvia pentuja, on Parkki valppaana, ponnahtaa esiin - ja muutkin havahtuvat sitten siihen sähläämään. 

Parkki ja Tuuli hakeutuvat usein yhteen, välillä sattumalta, mutta joskus kai myös ihan tarkoituksella:

Tässä painipari Parkki ja Massu;

Vielä Tuuli tyttönen:

En nyt heiluta sukupuolikorttia, mutta Tuuli on kyllä porukan fiksuin jäsen, ainakin tällä hetkellä. (Anteeksi, pojat!) Se on harkitseva ja määrätietoinen. Tekee tilanneanalyyseja siitä, mitä tapahtuu ja syöksyy sitten joukkoon (harkintansa mukaan). Kiertää sentti sentiltä aitausta löytääkseen sen pienen ihmiseltä huomaamatta jääneen kolon, josta pääsee pujahtamaan teille tietymättömille. Tuuli on selvä kuningatar prinssiensä keskellä. Ei mikään päällepäsmäri, mutta itseluottamusta roppakaupalla.  Kuvassa kuningatar ja prinssit Massu ja Tumppu,

Reippaita pikkukoiria ovat koko sakki. Ja kuten Tuijakin totesi: ihmisiä ei aristella. 

Papu Punapanta valitsi kengännauhan (myös pohja olisi maistunut).

Massu Keltapannalla oli tuumaustauko:

Tuulikin oli kuvaushetkellä mietteissään. 

Joka iikka innostuu ihmisen äänestä,  ryntää luokse, heiluttaa pientä häntäänsä. Ovat reippaita ja kovin nättejä pikkuhauvoja jokainen.  

Tänään oli jauhelihamaistiaiset. Hyvin maistui nokare jokaiselle. Huomenna lisää. Ohjelmassa myös toinen matokuuri. 

Tuuli sitten oli tänään kierähtänyt lattialle ekana. Siinä se touhusi emänsä kanssa laatikon edessä, kun muut kiljuivat vielä reunalla. Päästin sitten muutkin pälkähästä laajentamaan reviiriään. 

Sisustinkin uudelleen. Tuuli valitsi sviitin, Massu ja Tumppu isomman makuuhuoneen. Parkki-Papu unelmoi jo isommista ympyröistä. 

Papu Parkki Punapanta keksi ulvomisen ensimmäisenä:

Papu on muutenkin aktiivinen ja touhukas kolmeviikkoinen. 

Tuuli on melko rauhallinen, mutta määrätietoinen tyyppi. (Tuuli on tosiaan jo saanut lopullisen kutsumanimensä. Ainoan tytön koti on ollut tiedossa syntymästä asti.)

R

Massu Valkomasu Keltapanta touhuaa, muttei kamalasti touhota.  

Tumppu Valkotassu Sinipanta ei pidä suurta meteliä. Tai ainakin vielä eilen niin luulin. Tånåån taisi Tumppukin kekata ulvomisen jalon taidon.

Kolmeviikkoisten luonnehditahan on ihan leikkiä ja  arpapeliä. Huomenna on jo uudet kujeet ja yllätykset. 

Tänään viimeisteltiin laatikon ympärille turvallinen aitaus sillä päivänä minä hyvänsä on odotettavissa pentuja yli laidan ja maailman valloitus etenee. Veikkaan, että ensimmäisenä pudottautuu lattialle seikkailemaan Parkki-Papu.

Lauantaina kylässä kävi Hallan veli Haiku. Paljon on samaa näköä sisarusten olemuksessa. 

Tänään otettiin sitten kuonokuvia 2-viikkoispäivän merkeissä. Tumppu (jolla toinen tassu valkoinen) sai sinisen pannan. 

Massun (, jolla valkoista siellä ja täällä ) panta on keltainen:

Parkki-Papulla on punainen panta. 

Tyty ei pantaa tarvitse.

Kuten kuvista huomaa, melkein kaikki silmät ovat avautuneet ja maailmaa katsellaan vielä sinisilmäisesti - vaikkei vielä paljon nähdäkään. Kaikesta huolestuva kasvattaja ehti jo hätäillä, kun Tumpun silmät eivät avautuneet samaan tahtiin muiden kanssa. Kyllä sieltä tänä aamuna  ohuen ohuet, siniset viirut erottuivat. 

Neljän koplan ei tisseistä tarvitse taistella ja ruokaa Hallalla on tarjolla runsaasti. Painohaarukka tänään 1182-1355 grammaa. Huomenna aloitetaan ensimmäinen matokuuri (Flubenolilla).

Halla luovuttaa jo pentunsa suuremmin huolestumatta ihmisen käsiteltäväksi. Tanjan kainalossa onkin kiva köllötellä.

Ensimmäisenä porukan pikkupoika, valkotumppu. Painoi syntyessään 237 grammaa. Pienin on edelleen, pieni mutta ponteva. Paino eilen 610 g.

 Tämä tyyppi on parkeista parkein eli vähiten valkoista. Eilinen paino 660 grammaa,

Viivamasu pojalla on roiskahtanut valkoisia merkkejä sinne ja tänne.  Sillä on pojista eniten valkoista rinnan alla,  pari pikkuista täplää selässä ja valkoinen läikkä myös hännänpäässä. Mahan alla kulkee reipas valkea viiva ja kuonokin on saanut osumaa valkoisesta siveltimestä. Molemmat tassut valkoiset. Painoa eilen 660 grammaa. 

Tämä tyty syntyi hännänhuippuna. Viimeiseksi ei ole jäänyt syömingeissä ja punkee  muutenkin etunenässä sinne, minne kulloinkin haluaa suunnistaa. Painoa eilen 770 grammaa. 

Viime päivinä on ohjelmassa ollut muuttopuuhia. Toissa-aamuna heräsin siihen, että Halla oli siirtänyt viivamasupojan pentulaatikosta sängyn alle lähes silmäni tavoittamattomiin. Muu  pesue nukkui tiiviissä kasassa pentulaatikossa. Kaikesta huolestunut kasvattaja päätteli, että pennussa on jotakin vialla, emähän hylkää sairaat yksilöt. Kello oli neljä, joten eläinlääkärin saisin kiinni vasta neljän tunnin kuluttua. Ei auta kuin seurata, mitä tapahtuu.

Ja tapahtuihan sitä. Halla haki seuraavan pennun, sitten seuraavan ja lopuksi neljännen. Olikin käynnissä majan muutto. Olin luullut, että vain kissat siirtelevät poikasiaan tuolla tavoin. Kokenut kasvattaja myöhemmin kertoi, että hänelläkin oli ollut vuosien varrella pari pentujen kantelijaa. Ei siis aivan tavatonta. Vuorokauden verran Halla sai pitää sängynalusmajansa. Uskon, että alkukantainen koira tiesi, mitä teki ja mikä olisi pesueelle parasta. Silti  ihmismieli näki ratkaisussa pelkkiä puutteita ja Pikon kanssa teimme uuden sisutussuunnitelman. Siirrettiin pentulaatikko nurkkaan ja rakenneltiin katto. Sängyn alle pääsy estettiin kompostikehikoilla - milläs muulla. Vaikuttaa siltä, että Halla tyytyy uuteen järjestelyyn. Se pysyttelee jo osan aikaa pois pentulaatikosta ja lähtee ulos mielellään aina, kun ehdotetaan. 

Ensimmäisenä syntyi parkki poika, sitten lyhyin välein pieni musta tyttö, kaksi parkkia poikaa ja lähes parin tunnin odotuksen jälkeen vielä musta tyttö.  On aina yhtä hämmentävää seurata, kun kokematon emä osaa alusta loppuun toimia kuin olisi koko ikänsä synnytellyt. Halla toimi eleettömästi, rauhallisesti, huolellisesti ja samalla tyylillä on sen jälkeen hoitanutkin pentunsa.

Iloon sekottui suruakin.   Toinen mustista tytöistä saateltiin revontulirekeen.  Niinpä laatikossa kasvaa nyt ponteva nelikko. Syntyessä painot vaihtelivat 237 - 372 gramman välillä. Kolmessa päivässä joka iikka on pulskistunut ihan silmissä Hallan baarissa ja valvovan silmän alla. Hiljaista ja ilmeisen tyytyväistä porukkaa.

Tyttö etsii usein nukkumapaikan emänsä tassuilta.

Eilen ja tänään lähetin pentua kyselleille Tanjan ja minun kotivalinnat.  Inhoan tätä vaihetta. Toisaalta on kiva, kun tarjolla olisi monta kelpo kotia ja mukavaa on sekin, että paimensukuinen lapinkoira kiinnostaa. Mutta kurjaa on tuottaa pettymys etenkin heille, jotka ovat selvästi nähneet vaivaa ottaakseen selvää  kennelistä, yhdistelmästä ja seuranneet aktiivisesti tiineyden etenemistä ja vaiheita. 

Täällä nyt  kuitenkin seuraamme pentujen kasvua toivoen, että pikkupentuaika sujuu onnellisten tähtien alla. Sekään ei ole itsestäänselvyys. Toistaiseksi Halla hoitaa muun ohessa siivoilun, muutaman viikon päästä on minun vuoroni astua remmiin. 

Seuraavat seitsemän viikkoa saan siis taas seurata  kasvun ihmeitä. 

Seitsemän viikkoa pennut täyttävät 15.7. Sen jälkeen alkaa matka ikiomaan kotiin. Veikkaan, että Hallakin alkaa sitten olla valmis luopumaan pesueestaan. Nyt sitä pidetään vielä visusti oman tassun alla.