Eilisissä agilityharkoissa Tuikku joutui koville minun epäloogisuuksieni kanssa. Vaadin jopa istumaan oikealle sivulleni, vaikka koko ikänsä on oppinut vasemmalle kuten tottiksessa kuuluu. Ohjaajan neuvot minulle: lisää tiukkuutta (toisella komennolla viimeistään toteltava), ei saa antaa lyödä leikiksi, muista toistella käskyjä (jotta jää koiran muistiin), liiku - älä siis lähetä koiraa putkeen paikallasi seisten.

Pituuseste osoittautui Tuikulle ensimmäiseksi vaikeaksi asiaksi, muihin se on syöksynyt täynnä intoa. Putki (put), pussi (pus), puomi ja A (kiip) sekä hyppy (hyp) luonnistuvat vaivatta.  Myös vasemmalta puolelta ohjaaminen sai sen häkellyksiin - olemme harjoitelleet pelkästään oikeaa (koska se on minulle helpompi puoli).

Yllätyin, miten hienosti Tuikku odottaa paikallaan seuraavaa käskyä. Sitä onkin silloin tällöin harvakseltaan harjoiteltu. Kolinapullo tehoaa hyvin, jos Tuikero on aikeissa hökeltää toisten koirien perään (muovipullossa muutama kivi.)

Keppiharjoituksen taidan tehdä omaan pihaan - aurauskepeillä varmaan onnistuu.

Täytyy huolehtia siitä, ettei homma mene liian totiseksi. Tähän asti Tuikero on ollut täynnä intoa, eipäs nyt pilata sitä.