Tänä aamuna Juuassa 6 astetta pakkasta.

Olen lueskellut Tommy Wirénin uutta kirjaa. Suosittelen. Siinä on myös selkeitä koiran perustottelevuuden harjoitusohjeita ja muun muassa sanotaan, että tulisi harjoitella keskittyneesti muutama minuutti useamman kerran päivässä, yhtä asiaa kerralla. Puhutaan myös sheippaamisesta eli siitä, miten jonkin liikkeen/ toiminnan suhteen edetään harjoittelemalla yksittäistä osaa kerrallaan.

Tuttu juttu, mutta ei tule noudatettua. Kirja antoi uutta puhtia, niinpä eilen ja tänään olen Sannin kanssa harjoitellut yksinkertaisesti maahanmenoa niin, että astun vain askelen sivuun ja palaan takaisin. Tämän teen useamman kerran ja heitän palatessani joka kerta maassa makaavalle koiralle namin. Tällaista harjoitusta Niina-ohjaaja neuvoi meidät tekemään, koska hänen mukaansa vaikka Sanni odotti minua maaten kauemmaksi mennessäni, se oli epävarma eikä oikein tiennyt, mitä kuuluisi tehdä.

Samaa juttua on sitten tehty Tuikun kanssa ihan vain tasapuolisuuden nimissä. Toimii.  Asento pysyy oikeana.

Tein aamulla vielä Sannille lyhyen jäljen heinikkoon, jäljen päässä nakkeja. Välillä  kävimme hihnalenkillä. Sanni etsi nakit maavainulla ja Tuikku seurasi hihnan päässä tarkkana. Jälkeenpäin kävi tekemässä saman jäljen omia aikojaan ja söi viimeiset nakit. Niinpä tein lyhyen jäljentyngän myös Tuikulle.

Hihnalenkillä sain nostaa koiria valjaista ilmaan, tielle kun oli putoillut lantapaakkuja (sellaista, jossa rehun seassa paskaa). Tuikku napsi niitä vähän väliä (ja tiedän, että jos olisin antanut tilaisuuden, olisi myös pyörähtänyt.) Lenkki kesti tavallista kauemmin (tunnin sijasta melkein kaksi), kun kehnolla digikamerallani innostuin kuvaamaan ruskapeltoja ja joen rantaan kerääntyneitä joutsenia.

Kotiin lähtiessä ja vielä autossakin Tuikku sitten oksensi - sitä lantarehua. Kaiesta huolimatta, paljon pientä mukavaa treeniä.