Tänä aamuna mökillä pakkasin repun ja täytin koirien juomapullon, kutsuin koirat autoon - ja ei kun menoksi. Paitsi että auton avaimia ei löytynyt mistään, ei millään. Lopulta jo päästin koirat ulos ja puolentoista tunnin etsinnän jälkeen annoin periksi. Arvelin, että vietämme mukavan mökkipäivän, kun ei täältä poiskaan päästä.

Nostin sitten porukan yhteisen mökkitakin naulakkoon, en sitä mielstäni ollut edes tällä reissulla käyttänyt, kokeilin kuitenkin taskut ihan vaan varmuuden vuoksi. Siellähän ne. Ja ei kun menoksi, tunnin verran myöhässä. Paikalla Tampereen vinttikoirakeskuksessa oli ruskan kaikki värit edustettuina, haukku kirposi ja esittely oli täydessä käynnissä.

Kävin ilmoittautumassa mattimyöhäiseksi, ja vaikka Sannin sisaret oli jo esitelty, pääsimme mekin näyttäytymään. Muutamalla sanalla siinä luonnehdin tätä Nennikka Nopin ja Noonan jälkeläistä (niitä tänään katsasteltiin.).

Meillä oli treffit myös tuttujen poikakavereiden kanssa, vähän lämmiteltiin vanhaa tuttavuussuhdetta, kevättä odotellessa.

Sekä Sanni että Tuikku säntäilivät koirajoukossa vallan päättömästi, hyvä että hihnojen päässä pysyin pystyssä. Kyllähän ne toki säntäilevät yleensäkin, etenkin yhdessä tällaisissa joukkotapahtumissa, mutta nyt kyllä osaselitykseksi keksin sen, että avaimenetsinnät myöhästymisineen olivat saaneet minut hermoilemaan - ja totta kai se heijastui korien käytökseen.

Mukava tapaaminen kaikkineen. Paikalla oli kooltaan isoja ja pieniä, siroja ja vahvarakenteisia, mustia, punaisia ja ties minkä värisiä nennikoita. Oli korrektisti käyttäytyviä ja sopuisia, mutta myös vallan ärhäkän sorttisia. Ärhäkimmät taisivat olla pullistelevia uroksia. Potretissakin käytiin, tai siis kaikki paikalla olleet koirat yksitellen kävivät, meidät hihnan toisessa päässä rajattiin kuvasta.