Suuntasimme Sannin ja Tuikun kanssa huhtikuun puolivälissä astutusmatkalla Hämeeseen. Kun kelpo uros on kiikarissa, sitä kannattaa tavoitella vähän kauempaakin. Tuikku oli tällä kertaa sivuosassa. Pääroolin saivat Sanni ja Viksu. Ne tapasivat ensi kerran jo muutama vuosi sitten paimensukuisten kesäleirillä. Panimme molemmat Sannin kanssa merkille tuon ystävällisen, tasapainoisen ja komean uroksen silloin. Nyt päästiin tosi toimiin.

Viksu asuu emäntänsä ja nuoremman suomenlapinkoirauroksen Vertin kanssa Tampereen kupeessa. Viksun luonne on hienoksi havaittu ihan testaamalla. Se on hötkyilemätön uros, joka ei vähästä säikähdä. Utelias ja ystävällinen se myös on.  Sanni ja Viksu treffasivat tällä kertaa Viksun kotimaisemissa. Viksun emännän kanssa totesimme,  kun katselmme näiden kahden rauhallisen ja iloisen koiran tapaamista, että niin sanottuja perhekoiria on lupa yhdistelmästä odottaa. Iloisia ja sopeutuvaisia ovat molemmat. Silti molempia voi kuvata myös reippaiksi, itsenäisiksi - ja komeiksi/kauniiksi koiriksi, joiden pennut suurella todennäköisyydellä sopisivat monenlaiin harrastuksiin. Nyt sitten odotellaan peukut pystyssä. Toukokuun lopulla Sannin ultraäänitutkimuksen jälkeen olemme tässä asiassa viisaampia.