Sanni ja Tuikku pääsivät kuntoutusviikkoni ajaksi Jyväskylään poikani ja kumppaninsa luokse. Tiineysultran edellyttämät 28 vuorokautta astutuksesta täyttyivät Sannin kohdalla siellä ollessa. En millään malttanut odottaa muutamaa päivää, joten poika lupautui käyttämään Sannin ultrassa. Jännitin uutista etukäteen ja yritin varautua pettymykseen, näitä epäonnistumisia kun on ollut useampia.  Tällä kertaa viesti oli positiivinen. Pentuja näkyi viisi, mutta ultraäänitutkimuksellahan ei pystytä lukumäärää vahvistamaan. Usein ultrassa näkyy pentuja vähemmän kuin niitä oikeasti on. Toisaalta sikiön varhaiskuolemat voivat niitä huonolla tuurilla vähentää.

Odottelu ja jännittäminen siis jatkuu. Nyt alan kuitenkin kohdella Sannia kuten kantavaa koiraa; muutan ruokintaa pikkuhiljaa sekä huolehdin tiineysajan madotukset. Reipas liikuntakin on paikallaan. Nyt siis ulos ja lenkille aurinkoiseen aamuun koirien kanssa.

Maanantaina alkavalle lammaspaimennusleirille taidan kuitenkin lähteä Tuikun kanssa - vaikka tarkoitus olikin viedä sinne juuri Sanni. Sannilla on selvästi kiinnostusta paimennukseen. Pari vuotta sitten paimensukuisten kesäleirillä kävimme Sannin kanssa kokeilemassa lajia. Vettä tuli kuin esteristä koko päivän, mutta lapinkoira on säänkestävä ja ihminen taas voi pukeutua sään mukaan. Mukavaa oli ja ainakin Sanni "syttyi" lampaille.

Kuntoutusjakson koiranhoitajille lähtee suuret kiitokset! Lapinkoira on ihmisen koira ja siksi paras hoitovaihtoehtokin on ilman muuta luotettavien ihmisten koti. Koirieni hoitajat totesivat, että koiria ulkoiluttaessaan he ovat jutelleet ihmisten kanssa enemmän kuin koko muutaman kuukauden Jyväskylässä oleskelunsa aikana. Sehän se onkin yksi koirakaverin hyvistä puolista; vieraatkin ihmiset tulevat kyselemään, ihastelemaan ja juttelemaan ja monista vieraista tulee tuttuja, joskus jopa ystäviä.Koiraharrastuksen myötä olen tavannut runsaasti ihania ihmisiä, joihin en mitenkään muuten olisi törmännyt.

Kaiken kukkuraksi koirani saivat hoidossa ollessaan lenkkeillä runsaasti. Harmi, kun tämä hoitopaikka on vähän kaukana - ja kauemmaksi taas syksyllä siirtyy, lahden toiselle puolelle Tukholmaan.