kuva.JPG

Tässä kuva viikonlopun ulkoilmaelämästä.

Äsken sisällä Lyyti ja Samu näyttivät suuntautuneen kirjallisuuteen. Vain uusi ATK-tekniikka (uuden modeeminin pahvilaatikko) sai ne pois kirjahyllyn äärestä. Ei niistä silti lukutoukkia ole odotettavissa, kyllä ulkona olo kirjat voittaa.

Nyt juuri sataa rankasti, joten halusin sisätiloihin. Yksi jyystä  (Tuikun jo murjomaa) jakkaran tukikehää, toinen kiskoo flees-pusakkaani sohvalta ja riepottelee sitä, kaksi on pahvilaatikon kimpussa. Ja yksi nukkuu. Mutta turha huolehtia; nukkuja on aina eri koira. Se vaihtuu. Paini on kuitenkin edelleen suosikkiharrastus - ja kuoppien kaiveleminen ulkona sekä puiden oksien natustelu. Tiskiharja on lelujen aatelia.

Rivitalon pieneltä takapihaltakin löytyy jo monenmoista tekemistä, monenlaisia alustoja astuttavaksi, maata kaiveltavaksi ja pesäkolon tekemiseksi, tilaa juosta kuin viimeistä päivää yhdessä ja erikseen, matala puutarhatuoli vaanimispaikaksi, suojaisia nukkumapaikkoja itse kaivetuista koloista kopin ja aidan seinustalta ja nyt uutena sireenipuun juurilta. Nämä ovat reippaita ja aikaansaavia pentuja.

Ihan testatusti. Meillä kävi perjantaina Leinosen Niina, koirakoulu Napakan omistaja. Olen käynyt Niinan kursseilla ja pyysin hänet nyt ihan uteliaisuuttani testaamaan pennut. Arvelin testata omaa "pennunlukutaitoani". Aika yksiin menivät arviot. Tasainen ja rauhallinen pentue, pieniä eroja aktiivisuudessa, itsenäisyydessä ja sosiaalisessa dominanssissa. Persoonia ne ovat, mutta vasta ihan raakileita. Kasvatus ja tulevat kokemukset niitä sitten muokkaavat.

Eläinlääkärissä käytiin tänään. Pakkasin pennut kevythäkkiin auton takatilaan. Vesilintusirkutusta pitivät ajomatkan ajan - ja edelleen häkissään eläinlääkärissä (kuin lokkipoikue, sanoi joku). Eläinlääkärin mukaan kaikki pennut olivat tutkituilta osin terveitä. Pojilla kivekset tuntuivat, mutteivät olleet vielä laskeutuneet. Hyvinvoiva pentue. Samun hännässä on häntämutka kahdessa nikamassa, mutta eälinlääkärin arvion mukaan se ei tule mitä luultavimmin mitenkään haittamaan tämän symppiksen koiran elämää. Ja jos haittaisi, löytyy siihenkin ratkaisu.

Nyt Vinski veti reppuni selkäänsä. Ihan oikeasti. Täytyi käydä päästämässä se taakastaan. Liian iso reppu noin pienelle pojalle.

Vaikka ei näitä kyllä pieniksi voi sanoa. Punnitsin pesueen äsken:

Lyyti  3825 g

Pikkis 3640 g

Samu 4150 g

Vinski 4060 g

Nooa 4390 g

Nyt vielä viimeiset madotukset kolmena peräkkäisenä päivänä tässä kodissa. Sitähän se eläinlääkäri myös sanoi, että nykyisin pennut rokotetaan usein jo hieman ennen 12 viikkoa - mikäli on tarvtetta. Minulle tulee mieleen, että sellainen tarve tulisi esimerkiksi, jos ollaan tekemisissä muiden koirien kanssa.

Punkeista puhuimme myös. Olen kaksi punkkia pennuista poiminut. Erilaisia punkkikarkoittimia on olemassa - myös tämänkokoisille pennuille. Tuumasimme kuitenkin, että ehkä valkosipuli ja hyvä punkkisyyni olisi tänä syksynä paras ratkaisu punkkikysymykseen. Ensi keväänä voisi sitten vähän asuinpaikasta riippuen miettiä jotakin tukevampaa ratkaisua.