Kutsuin sisällä nukkuvat koiranpennut ulos syömään (lyhyt ja pitkä vihellys, hyvin kevyesti; ilmestyvät heti - Pavlovin koe). Elokuinen kuulas ilta hämärtyi nopeasti. Siinä ne hotkivat masujaan täyteen yötä varten (seuraava sapuska on aamulla seitsemän maissa.) Tuikku loikoili terassilla vieressä. Rauhallinen tunnelma. Jokainen vuoronperään lähti kupilta, istahti makaavan Tuikun pään kohdalle ihan korvaan kiinni. Tuikku suukotteli ja pentu takaisin. Siis tämän teki jokainen.

Seesteinen hetki.

Sitten  kohta taas hirveä hulabaloo pimenevässä illassa.

Nyt on pentue jo sisällä. Tämän illan riehumiset on reihuttu, ylikierrokset laskeutuneet ja jokainen kyljellään pitkin olkkarin lattiaa. Pian kerään ne pentuaitaukseen (arvaan, että yksi ärähtää, kun se nostetaan kesken unien, toinen tuhisee kuin siili, kolmas on hiljaa - neljäs herää ja protestoi hetken aitaukseen laittamista vastaan ja viides - viideskin tuhisee - ja menee sitten vesikuppiin nukkumaan.)