DSC_0031.JPG

Kävimme viikonloppuna Pirkanmaalla Tarjanteen rannalla mökillä, jossa Sanni vietti ensimmäiset kesänsä. Riekkui silloin illat ja yöt ulkona vaanimassa maasta myyriä ja järvestä kaloja. Juoksi kuviojuoksua tuhatta ja sataa matalassa rantavedessä, kiipesi kiville ja kannoille. Oppi, että kyytä varotaan (kerran karjaisin EI kaikkein kamalimmalla äänelläni - itsekin kun säikähdin päänsä purema-asentoon nostanut käärmettä).  Sannin bravuuri oli käpyjen heittely korkealle ilmaan, kävyn  pudotessa sieppari sieppasi kopin suuhunsa. Osumaprosentti lähellä sataa.

Kuvassa karvaton kaksikko istuu mahaansa myöten märkänä kesämökin portailla eilen. Molemmat osaavat tässä paikassa tontin rajat. Olen opettanut ne kutsumalla luokse aina, kun alkavat olla rajalla. Ja tietysti palkkaamalla tulemisesta. Sanni ei enää moneen vuoteen ole yrittänytkään naapurin tontille. Tuikku saattaa joskus salaa livahtaa järven kautta luullessaan, ettei huomata (eikä aina huomatakaan.)  "Maatilalla" Juuassa rajat ovat sumeat - naapurit kun ovat sen verran kaukana etten ole tullut kunnolla aikanaan opettaneeksi. Nyt siitä sitten sakotetaan sillä koirani kuvittelevat reviirinsä siellä välillä sangen laajaksi. Myöhäistä opettaminen ei tietenkään ole vieläkään, mutta kenties enemmän vaivaa se vaatii.

Karvattomina nämä nartut näyttävät kovin pieniltä niin, että olen luullut niiden painon pudonneen liikaakin (ja arvelin, että täytyy ruokaa lisätä). Ja kattia kanssa! Käytin viime viikolla lemmikkieläinkaupassa molemmat puntarissa. Aivan saman painoisia ovat kuin reilu vuosi sitten Katselmuksessa. Silloinhan tuomari  moitti niitä molempia liian tuhdista kunnosta - etenkin Sannia. Tuikku painaa tällä hetkellä 17 kg ja siinä on pikkiriikkisen liikaa. Sanni painaa miltei 24 kg ja mitä ilmeisimmin on turhaa rasvaa kyljissä. Virkeä ja vikkelä se tällä hetkellä on, joten ei sitä painoa montaa kiloa pudoteta. PIkemminkin pitää lisätä bodaamista eli monipuolista liikuntaa. Sannihan on kookas ja vankkarakenteinen narttu, joten ei voi suoraan verrata pienempiin rotusiskoihin.

Soutajan kennel on muuten saanut nimensä kuvan mökin maisemista ja touhuista. Olen ikäni siellä soudellut. Sanninkin on ollut veneessä ihan pienestä pitäen milloi täyhystelemässä kokassa, milloin älyttömänä (?) painona takatuhdolla. Soutelu on sopivan hidasta ja hiljaista menoa. Onhan siinä toki tämä toinenkin suunta, nimittäin huopaaminen.. Osaan soutaa ja huovata. Kuitenkin  kokka edellä eteenpäin mennään - pikkuhiljaa.