Koirilla on ollut kotona kissan päivät, kun minä olen liehunut maalimalla. (Azorit on hieno patikkamatkakohde!). Kotona oli sillä aikaa ihan liuta hurmaavia koiranhoitajia. Poissaollessani on opittu esimerkiksi ilmestymään kuin tyhjästä viattoman näköisenä ulko-ovelle, kun avain kääntyy lukossa. Tarkempi tutkiskelu osoittaa, että työhuoneen sänky on lämmin kahden koiran kokoiselta alalta - vaikkei työhuoneeseen ole koirilla mitään asiaa.

Tänään käytiin taas maatilalla viskomassa vähän klapeja navetanpäätyyn. Osa ulkona olevista puista oli tosin kastumut sillä hienot peitteeni eivät olleet pysyneet paikallaan. Koiria varten olin varannut pari kinkunsiivua ja pillin. Välillä vetelivät pitkin pihamaata - kuten kuuluukin.

DSC_0065.JPG

Välillä pihapiiri alkoi tuntua oudon hiljaiselta ja typötyhjältä. Puhallus pilliin toi - huomattavan pitkällä viiveellä - kaksi heinikossa kastunutta koiraa kyselemään kinkkua:

DSC_0083.JPG

DSC_0081.JPG

Ylempänä Tuikku Tuulispää ja alla Sanni Sielukas. Jotenkin näistä ilmeistä välittyy koirien luonne. Tuikkuhan on terävä, nokkela, nopea - ja  huolehtiva. Sanni taas on viisas, ovela ja juonikas, ymmärtäväinen ja ystävällinen, mutta itsetietoinen. Toki ikäkin tekee tehtävänsä. Tuikku on vielä nuori ja huima, tosin älliä alkaa jo silläkin olla.

Sanni juttelee korvillaan ja Tuikku taas enemmän äänellään.

Tuikku on jo kyllästynyt karvan pudotteluun, mutta Sanni! Sanni keksi, että hännässäkin on karvoja pudotettavaksi - ja nyt häntä on tällainen piiska:

DSC_0030.JPG

Lohjiöljy ja aika tekevät toivottavasti tehtävänsä.

Toiveita on muitakin kuin Sannin karvan kasvu. Tuikulla alkoi tänään juoksu ja sulhasehdokaskin on katsottuna. Saas nähdä kuinka käy!

P.s. Lähdimme köröttelemään maatilalta kaupunkiin kolmen maissa. Perillä neljältä oli jo lähes pimeää. Pimeän syleilyyn siis ulos iltalenkille.