Paimensukuinen lapinkoira valittiin muutama vuosi sitten vuoden maatiaisroduksi.http://www.maatiainen.fi/elaimet.htm

Nyt meillä asuu siis kolme maatiaista: kaksi maatiaiskoiraa ja yksi -kissa. Noo, miksei neljäskin - minä, maatiaismuori.  Kuukauden verran olen antanut Hurmurin tutustua taloon pakottamatta sitä kohtaamaan koiria silmästä silmään. Hurmuri on sentti sentiltä ottanut tilaa haltuunsa. Kun jääkaapin ovi avautuu ja paperi rapisee, se on jo pitkää rohjennut tulla keittiöön, vaikka Tuikku tuijottaa portin takana. Muutenkin Hurmuri selvästi luottaa minuun ja nauttii seurasta, kiehnää jaloissa ja hurisee. Kun olen pois, istuu  se ikkunan edessä (yöpäydälle nostamallani tuolilla) tai loikoo sängyllä. Kun olen kotona ja olkkarissa, makoilee Hurmuri koirilta piilossa nurkan takana vessan ovella - koko ajan kuulolla.

Koirien suhteen Hurmuri on avoimen utelias; kurkistelee milloin miltäkin kulmata. Niiden ulkoillessa se käy olkkarissa tutkimassa paikkoja, hörppää somalla kielellään vettä koirien kupista - ja häipyy nopsasti, kun ne palaavat sisälle.

Tuikku ja Sanni puolestaan käyttäytyvät odotetusti kumpikin omalla tavallaan: Tuikku on näkyvästi utelias, levoton ja ehkä vähän stressaantunutkin. Se ei malta olla tavalliseen tapaan takapihalla, vaan seisoo nenä kiinni lasissa vahtimassa, etten vaan huomio kissaa liikaa (tai näin minä tulkitsen, sillä kun se huomaa minun istuvan yksin sohvalla, se saattaa lähteä hetkeksi juoksemaan Sannin kanssa).

Sanni taas käyttäytyy kuin ei talossa kissaa olisikaan: Mitään en ole huomannut. Samalla se on selvästi varautunut sopivalla hetkellä ryhtymään jahtiin.

DSC_0013.JPG

DSC_0016.JPG

DSC_0022.JPG

DSC_0027.JPG

Raskasta on Tuikulla (ja varmaan vähän Vilmaullakin.) Välillä täytyy antaa periksi ja lähteä ulos huilaamaan:

DSC_0009.JPG

DSC_0003.JPG

Kohta pian täytyy tämä porttimalli purkaa ja katsoa miten maatiaiset keskenään "oikeasti" pärjäävät.