Koirat pääsivät eilen mukaan työmatkalle. Kohteena entinen kyläkoulu rajan pinnassa.

DSC_0010.JPG

Tuikkua ja Sannia kiinnosti enemmän metsikkö koulun vieressä:

DSC_0031.JPG

Hieno mäntymetsikkö olikin, ilta-aurinko punasi vielä paikoin petäjän kyljet hongikossa.

Lunta oli naftisti, joten jalkapatikassakin selvisi hyvin. Sanni purjehtii hännällään:

DSC_0018.JPG

Vaaraa kiertävää kylätietäkin oli mukava spatseerata:

 

DSC_0046.JPG

DSC_0048.JPG

Tieltä saattoi tirkistellä naapurivaltioon järven takana. Siellä se siintää Venäjän maa.

DSC_0054.JPG

Kerran kesässä kylästä soudetaan ristisaatossa järven toiselle rannalle kylän vanhalle hautausmaalle, joka jäi sodassa naapurin puolelle.

Koirat odottelivat pari tuntia autossa, kun minä osallistuin kyläiltaan. Kyydissä ollut Mari ihmetteli, miten rauhallisia ja huomaamattomia ne olivat. Ja sellaisiahan ne ovat - enimmäkseen.

DSC_0063.JPG

Kotona sen sijaan Tuikun stressi jatkuu. Tuikku on löytänyt hyvän tavan, jolla säikäyttää Hurmurin piiloon pakosalle: Se haukahtaa kerran terävästi ja kimeästi. Aivan veretseisauttava ääni, kun se tulee yllättäen. Minäkin säikähdän joka kerta niin, että meinaan tuolilta pudota. Eilen säikähdyksissäni räjähdin Tuikulle. Sen seurauksena Tuikku kaivautui piirongin alle. Edelleen siitä seurausi, ettei se uskaltanut enää puolustautua haukahtamalla. Katsoi vaan minua levottomana kissan tillittäessä sitä vihaisesti suoraan silmiin. Niinpä Hurmuri aikansa tuijoteltuaan teki syöksyjä Tuikun eteen - ja Tuikku luimisteli pakoon.

Tuikusta tuli aivan altavastaaja. Loppuillasta selitin sille, että se on asunut täällä ennen kuin kissa. Kyllä se saa itseään puolustaa ja jollei muuta keksi niin haukahtakoon. Selitin, että hau hau ja mur mur. Ymmärsi se. Tänään on taas kuultu muutama terävä haukku, kun Tuikun pinna katkeaa. Sen seurauksena Vilma katoaa.