Kävin Tuikun ja Sannin kanssa vaihtamassa maatilan talviravintolat kesäasuntoihin.
Pönttöjen puihinkiinnittämistä kutsutaan pöntötykseksi. Viime syksynä asensin samanlaisen kolmen asunnon satsin. Yksi kolmesta tönötti suurinpiirtein suorassa vielä syksylläkin. Yllätykseksi huomasin pönttöjä puhdistaessani, että kaksi vinksalleen keikahtanuttakin torppaa olivat olleet asuttuja - molemmissa sievät sammalella ja heinillä vuoratut pesät pohjalla. Ne talot suoristin jo aiemmin keväällä poikani avulla (Lue: hän suoristi).
Täytyy sanoa, että ei tämä pöntötys(kään) ole äkkinäisen puuhaa. Kaksi tönöä onnistuin saamaan erikoisvirityksillä suurinpiirtein suoraan (mutten kovin korkealle.)
Hieman ylimääräsiä naruvirityksiä varmuuden vuoksi. En tiedä, menisivätkö läpi rakennustarkastuksesta. Luotan siihen, etteivät vuokralaiset ole turhan nirsoja. Pääasia, että asunto ei putoa puusta. Toisaalta, vuokrakaan ei ole kovin korkea. Päinvastoin: minähän olen syöttänyt tulevia vuokralaisia läpi talven parhaan kykyni mukaan.
Sanni poimi häntäänsä ruusunoksan. Tarvittiin rukkaset ja kärsivällisyyttä, että se ylipäänsä irtosi. Täytyy sanoa, että Sannin häntä ja turkki muutenkin on taas kasvanut komeaksi viimekesäisen totaalisen karvanpudotuksen jäljiltä.
Sannilla alkoi juuri juoksu. Tämä tarkoittaa, ettei se pääse mukaan Susirajan lappalaisten järjestämään rallytokoon, johon olen ilmoittautunut. Toivottavasti ehdimme Tuikun kanssa käydä muutamana keskiviikkona ennen kuin sekin aloittaa juoksunsa. Ensi viikko jää joka tapauksessa väliin, sillä lappalaiskoirani lähtevät lapin lumille. Hurmuri jää kotiin.
Kommentit