Kissalle löytyi hoitaja, joten ei muuta kuin pääsiäisen alla koirat autoon ja tunturilappiin poroja tiirailemaan.

DSC_0009.JPG

Tuikun kanssa olemme jo kokeneita Ylläksen-kävijöitä, sillä takana on yksi reissu joulukuussa ja toinen tammikuussa. Nyt meno oli kuitenkin aivan erilaista: valoa riitti koko ajoamtakaksi. Ajoin matkan silti kahdessa pätkässä, ja huilasin yön yli jo tutussa paikassa Kittilän tien varressa. Motelli Virstassa yöpyminen kahden koiran kanssa maksaa 20 euroa. Huone on puhdas, aamiaista ei tarjoilla, mutta jääkaappi, mikro ja kahvinkeitin on käytettävissä. Isäntäväki on ystävällistä. Mitäpä siitä muuta me eläimet tarvitsemme, kun mukana on omat eväät.

P1010428.JPG

Mennään jo sisälle katsomaan, millaista siellä on:

P1010427.JPG

Huone kelpasi kaikille. Varsinainen riemu repesi kuitenkin, kun koiruudet pääsivät HANKEEN juoksemaan:

P1010420.JPG

P1010419.JPG

Hyvin nukutti. Aamulla ennen matkan jatkamista koirat ottivat vielä uusiksi hankihyppelyn. Pakkasyön jäljiltä hanki kantoi (koiria, ei minua):

P1010429.JPG

Ylläksen maisematiellä pysähdyttimme jaloittelemaan ja minä otin pakollinen maisemakuvan:

DSC_0011.JPG

Perillä Äkäslompolon kylällä odottelimme Jounin kaupan liepeillä pari tuntia, että isäntäväki Tuusulasta ennättäisi ajaa avaamaan meille mökkinsä oven. (Apteekkiin ei ollut asiaa.)

P1010430.JPG

Ystäväni mökki sijaitsee vihon viimeisenä vaaran rinteessä. Myötämäkeä kylälle siis riittää - ja vastamäkeä paluumatkalla.

P1010435.JPG

Laskeuduimme vähintäin kahdesti päivässä alas kylän keskustaan (ja minä ja vähän Sannikin puuskutimme takaisin ylös.)

Kylällä riittikin ihmettelemistä - kuten koirapuisto:

P1010431.JPG

Lunta piisasi - ja se oli koirien mielestä mahdottoman mukavaa. Lumi oli tähän aikaan karkeampaa kuin talvella kotona. Siksi siinä piti piehtaroida tuon tuostakin. Tuikku viisti taas kylkeään penkkoja vasten.

P1010440.JPG

Minä ehdin käydä pari kertaa hiihtämässäkin sekä ulkomailla. Koirat eivät päässeet Ruotsin reissulle, sillä kummalakaan ei ole passia ja erityisesti Ruotsin suuntaan koirien rajanylityskäytäntö on kovasti tiukka.

Paluumatkalla yövyimme taas matkan varrella. Jossain Pudasjärven alapuolella taisi olla lumiraja. Kotikonnuille Pohjois-Karjalaan tultaessa oli jo ennen Valtimoa pikkukenkäkeli.

P1010470.JPG

Kotiin ehdimme juuri ennen pääsiäisvieraita. Vilmau oli vastassa hyvinvoivana - mutta valtavan seurankipeänä. Se oli selvästi laajentanut reviiriään ja oleilee nyt olkkarissa aika röyhkeästi.

Tänään sitten alkoi paluu arkeen. Tai aika harvinainen tapahtuma tämä meillä on: Sanni joutui suihkuun.

DSC_0024.JPG

Minä tässä vähän ensi viikonlopun Katselmusta ennakoin. Sannin pennuista Nooa on myös tulossa Muurameen ja kehässä lauantaina. Joten matkaan taas koko kössi lauantaiaamuna. (Saapas nähdä, mitä tuomari tuumaa Sannin keskivartalotilanteesta. Ihan kohtuullisen sutjakalta se MINUSTA märkänä näyttää.)

Tuikkukin pyörähtää kehässä - karvattomana ja juoksua loptellen. Huomenna aamulla vien Tuikun eläinlääkäriin - ihan vaan varmistaakseni, että juoksu todella taisi mennä ohi Ylläksellä oleillessa. Joten se siitä sitten tällä kertaa.

p.s. Kilometrejä auton mittariin kertyi matkalla reilut 1500. Yhtään poroa en bongannut (en edes Äkäslompolon kylän aitauksessa). Sannin käytöksestä päätellen se bongasi - jollei näköhavaintoa niin ainakin hajun.

Yhteenvetona: Lapissa matkailu lapinkoirien kanssa on mukavaa ja helppoa - vaikkeivät ne autoa aja.