Elokuussa meno oli aika villiä. Muun muassa Iiro-poika kävi kylässä. (Vaalea täplä on Iiro, kovasti lampaan näköinen ihanuus. Se lammasmaisuuskohan noita kuvan tyttöjä kiehtoo, kun kieputtavat niin, ettei kamera mukana pysy):DSC_0040.JPG

DSC_0044.JPG

Elokuun kuuta ihailimme maatilalla. Katulamppuja ei tarvittu, tunnelma oli lumoava:

DSC_0038.JPG

DSC_0035.JPG

Loppukuusta vaihdoimme maisemaa koko konkkaronkka ja sortin sakki. (Vilmakin matkasi 350 kilometriä edes takaisin.)

DSC_0326.JPG

Täytyy sanoa, ettei Vilma erityisemmin nau-ti matkustamisesta (vaikka sanookin autossa naunau). Enkä minä nauti kissan pyydystämisestä - vaikka olen siinä jo kovasti kehittynyt. Seuraavalle reissulle Vilmaa ei pakoteta.

Minä aloitin uimakauden vasta Tarjanteella - enkä väitä vettä lämpimäksi. Kun kahlasin veteen, alkoi selän takaa kuulua LOMPS LOPMS LOPMS - toisenkin kerran. MOLEMMAT koirani kahlasivat rohkeasti perässäni.

DSC_0319.JPG

Tuikku siis ylitti itsensä ja kasteli mahansa. Siitä tulikin melkein vesipeto. (Uimisesta ei nyt kuitenkaan puhuta.)

DSC_0315.JPG

Sanni nautti täysillä, kun pääsi taas takaisin tuttuihin kesämaisemiin.

DSC_0355.JPG

DSC_0369.JPG

Iltaisin istuimme saunalla tuijottelemassa auringon laskua. Kuvassa Tuikku.

DSC_0423.JPG

Nyt vallitsee sitten taas rivarimeininki. Vilma nukkuu koirien sängyllä, Sanni nurkassaan ja Tuikku tuossa jaloissani. Tuikku on valpas paimen. Se havahtuu aina, kun lähden liikkeelle. Sanni ja Vilma eivät korvaansa lotkauta eivätkä nenäänsä nosta.

P.s. Hillan emäntä huomautti, että olin liioitellut Hillan luonnetestipisteitä. Pisteitä olikin 125 - joka lukuna sinänsä ei vielä kovin paljon kerro, mutta kelpo pisteistä on kyse. Palaan näihin luonnetestijuttuihin myöhemmin. Tuskin kuitenkaan liioittelen kertoessani, että Hilla nappasi ensimmäisen serttinsä viikonloppuna Viipurissa. Siitä on siis hyvää vauhtia tulossa Venäjän muotovalio.(Muotovalion arvoon tarvitaan kolme sertifikaattia kolmelta eri tuomarilta näyttelymaassa.) Onnea Paula ja Hilla!

DSC_0086.JPG