Lämpöä, lempeää tuulta ja aurinkoa on piisannut miltei koko syyskuun. Koirat ovat soudelleet ja käppäilleet kanssani joella ja joen rannoilla. Vielä lauantaina ihmettelin ihan vierestä rantasipiä (?), joka ei juurikaan väistänyt koiria saati minua. Eikö sen jo pitäisi olla matkalla etelän maille?

Tuikku ja Sanni tässä odottelevat, kun käyn vähän tätä sipiä kuvailemassa.

Tämä tapahtui siis lauantaina.

Tänään, keskiviikkoaamuna, tulin yllätetyksi. Piti ihan ottaa kamera mukaan aamulenkille kauppamatkalle.

Puiden  vielä lehtiä kantavat oksat taipuivat raskaan, märän lumen painosta. Pikkulinnut pyrähtelivät hätäisinä pensastoissa.

Mitenkähän on sen rantasipin laita?

Tuikkua keli lähinnä nauratti. Tosin se ennätti vapaana juostessa käydä jo piehtaroimassa jossakin keltaisessa. Miten se sen lumen alta löysikin??

 Ei minullakaan mitään lunta (eikä edes loskaa) vastaan ole - kunhan on sopivat vaatteet eikä tarvitse autolla liikkua,. Ja lapinkoirahan on sään kestävä merkki.