Miinus yksitoista ja aurinkoa, ei edes ohutta yläpilveä. Lätäköt jäässä.
Aamulenkki Pyhäselän rannalla. Sanni ja Sannin varjo.'
Sittenkin pieni pilvenhaituva.
Moottoriveneen nostattavat aallot rikkovat ohutta jäätä rannoilla. Helinää,merenneidot soittavat - Tuikkukin kuuntelee:
Tyttö ja koivu:
.
Vieläkin helisee. Tämänkin kuulin pitkästä aikaa. Jospa keväällä kuulisi jäiden lähtevän (tai talvella paukkupakkasilla paukahtelevan.)
Saunakin on näköjään nostettu kuivalle maalle. Sama minun pitäisi käydä tekemässä omalle veneelleni ennen kuin se jäätyy kiinni Pielisjokeen koko talveksi.
Sannin häntä on hieno.
Jos tuijotan tällä tavalla (silmät kierossa) niin saanhan palkan. (Tämä on minun tulkintani asiasta.)
Kaksi koiraa lokakuun auringossa. (Kyllä siellä kaksi on.)
Kotimatkalla piti pysähtyä kaupungilla ostamassa uusi halppispokkari, kun edellinen (vähän kalliimpi) sanoutui irti yhteistyöstä. Se oli kolmas särkynyt pokkari. Huolimattomuuttani (vai pitäisikö sanoa huolettomuuttani) niitä rikon.En oikein osaa olla ilman - on yleensä aina mukana. Kännykkäkamerasta en pidä vaikka hyviä ovatkin (eikä minulla edes olle älykännykkää - enää.)
Kotona Vilma päivystyi talitinttien liikkeitä. Mitä lie puuhastelevat seinillä ja ikkunan puitteissa, Melkoinsen rapinan ainakin saavat aikaan.
Blogia päivittäessäni löysin uuden vimpaimen...kuten kuvien koon muutoksesta voinee huomata. Oppia ikä kaikki.
Kommentit