Aurinko armas. Pakko sitä on tammikuussa kuvata.
Kävin aamulla katsomassa, mitä veneelle kuuluu. Tämä telakalla oleva vene ei (tietenkään) ole minun.
Rannassa oli hiljainen hetki, joten vauhtitassu vapaana.
Tässä on meidän paattimme. Ja Hyvin sekin näyttää voivan. Kohtahan se saadaa jo vesille.
Suuntasimme sitten ottamaan oppia tokovalio Vipiltä ja emännältään.
Vippi töissä. Miten se voikin näyttää niin helpolta, kun sen osaa. Pitkästä, pitkästä aikaa kokeilin jotain vähän tokoliikkeisiin viittaavaa myös Sannin kanssa. Vipin emäntä Eija kuvasi meitä, vaikka varmasti oli näpit jäässä.
Siis tämähän näyttää ihan hyvältä... (Kyllä kyllä, liikkeet ovat vähän täältä sinnepäin, herkkuja kourassa, mutta siitä huolimatta.) Ihan oikeasti yllätyin, miten halukkaasti Sanni teki juttuja. Sillä on vahva miellyttämishalu ja yhteistyökykyäkin, kun sille päälle sattuu. Ihan oikeasti arvelin ruvet harjoittelemaan AVO-luokan liikkeitä, kun se selvästi tykkäsi tekemisestä.
Mutta sitten Tuikku...
Ei vois vähemmän kiinnostaa. (Ja mitä hittoa minullakin tuo hihnakäsi kohti taivasta...)
Kyselin tuskastuneena, että miten tähän nyt puhaltaisi vähän intoa. Eija sanoi, että tällä - ja viskasiTuikulle Vipin lelun - ihanan vinkusellaisen:
Totta puhui. Intoa piisasi - tosin minun luoksetulokutsuihini ei mitään reaktiota. Mitenkäs tätä intopinkeetä poroaidassa ohjaat? (Olen ilmoittautunut poropaimennusleirille Pelloon maaliskussa.)
Tässä yritän kontaktia..erittäin huonolla menestyksellä.. Tuikku käy kuumana, kun Vippi harjoittelee, juoksee välillä lelun perässä - ja saa välillä kehuja hyvästä suorituksesta.Tuikun tuskastunut, mustasukkainen, malttamaton huutelu ei kuvassa kuulu. Sanoisinko, että Tuikulla ei ollut hyvä päivä (ainakaan minun näkökulmastani.)
Kommentit