Olen Sannin ja Tuikun kanssa kiertänyt Pielistä oikein urakalla. Viime viikonlopun vietimme Nurmeksen Hyvärilässä Pielisen rannalla. (Minut tuntevat eivät tätä usko, mutta olin siellä kehätoimitsijakursssilla. Oikein hyvä kurssi. Nyt vaan harjoittelemaan - eli minut voi tavata näyttelykehästä harjoittelijana.)
Oli siellä aikaa juosta tuiskussa ja tuulessa aamu- ja iltahämärissä koirien kanssa pitkin Pielisen rantoja. On se hienoa, kun tuuli piiskaa kasvoja ja lumi nietostuu hetkessä juuriauratulle tielle!
Eilen tulimme sitten Pielisen toiselle rannalle Lieksan Vuonislahteen. Taas riitti tuulta ja tuiskua, Lainamyrsky kiukutteli. Sanon kuten vuonislahtelainen Kuivalaisen Reino: ei haittaa, vähän vaatteita täällä vaan vaihdetaan sään mukaan. Oli riemu kahlata myrskyssä Pielisellä. Koirat juoksivat höperöinä kaukana jäällä.
Tänä aamuna tuuli oli tyyni ja pakkanen kireä. Ylös, ulos ja lenkille:
Tähän suuntaan jos tarpeeksi kauan taivaltaisimme, tulisimme Eeva Ryynäsen ateljeehen Paateriin. Olisi se Eeva varmaan minun kauniin koiranikin puuhun ikuistanut.
Puolen tunnin kahlailu hangessa kävi kunnon aamulenkistä. Koirat kuntoilivat ainakin viisinkertaisen matkan.
Meillä on huippuhieno majapaikka eli Hupeli - Vuonislahden taitelijatalo. Tarkoitukseni ei ole vain kahlailla lumessa vaan myös kirjoittaa.
Nämä minun kamuni osaavat kyllä käyttäytyä. Nyt voi aamulenkin jälkeen vähän huilailla sviitissä.
Sitten taas menoksi - nyt potkukelkalla kylälle päin. Juna meni justiinsa. (Vuonislahdella pysähtyykin vielä juna.)
Minä kävin Soropissa (Vuonislahden entisellä kyläkoulla) syömässä. Tulomatkalla pysäytin potkukelkan vierasvenesataman kohdalla. Siitä sitten moottorikelkan jälkeä Kolille päin.
Tässä menee Sanni ja kovaa. Lumi vaan helmeilee.
Sanni on ihan hirmuisen hyvässä kunnossa. Se jaksaa juosta aivan Tuikun tahdissa ja yhtä kauan. Olen onnellinen.
p.s. Hillan juoksu alkoi. Katsotaan, seuraako siitä mitään.
Kommentit