Johan on ollut viikko. Hanki kantaa (minuakin.) Joensuu on täynnä kansainvälistä ampumahiihtokansaa. Suomella ei entisen kotijärven Höytiäisen rannalla säkä käynyt, mutta sekös meitä harmittaisi.
Sanni edellä ja Tuikku perässä. (Tuikku kyllä pääsee loppusuoralla kepoisesti ohi liikoja kiihdyttämättä.) Myös tällainen lauma oli lähtenyt jäälle:
Ja joku saa asettua uuteen kotiin. Terassilta näköala suoraan Pyhäselälle.
Tuikku kävi progetestissä tohtorilla. Sai laastarin vasuriinsa. (Tohtoritäti leikkasi kynnetkin, jotenkin olivat livahtaneet kovin pitkiksi. Nätisti Tuikku nökötti ja kuunteli, kun sakset napsahtivat. Vähän pyllypuoli tärisi oudossa tilanteessa käteni alla.)
Mitähän miettinee tämä valpas koira.
Vähän on turkki takussa - tai tarkemmin karva vaihtumassa.
Taas olisi Tuikulle sulhasia tarjolla. On vanha sharmantti ja nuori kloppi. Ensi viikonlopun tienoilla yritetään.
No
Kaiken olen tähän mennessä tehnyt, minkä olen osannut. Olo on kuin kilpaurheilijalla: Katsotaan miten pitkälle se riittää. Eihän ne Kaisankaan paukut tänään oikein tauluun osuneet.
Viikon päästä olen viisaampi.
Kommentit