Tuolla ne nyt ovat, aidan takana.
Matkasimme hakureissulta farmille kanat pahvilaatikoissa takakontissa, koirat takapenkillä. Sanni istui tavoistaan poiketen selkä menosuuntaan. Tiukka katse kahdessa pahvilaatikossa takana. Hipihiljaista porukkaa laatikoissa, vain yhden kerran jokin rääkäisyntapainen (ja Sanni pystyssä kuin tinasotilas).
Vain hetki ja siipikarja rohkaistui ulos pahvilatikoista (ensimmäisenä Fru Andersson (Vaaleanharmaa vasemmalla.)
.
Sannin ja Tuikun luonne-erot tulevat taas hyvin esille. Sanni käy kuumana ylikierroksilla (ja joutuu tuijottamaan kanoja kytkettynä matkan päästä), Tuikku ottaa rauhallisemmin. Uskoo, kun sanon, että nätisti vain katsot, ovat meidän kanat.
Pahvilaatikossa odotti matkan jäljiltä kaksi liikuttavaa yllätystä.
Kanojen kotikanalasta mukaan saamiani pesämunia ei siis tarvittu. (Pesämunan tehtävänä on kertoa, mihin "kuuluu" munia.) Munimistahti näyttää olevan muna/kana/vuorokausi. Joten hukunkohan muniin?
Pihan touhut kiinnostavat myös naapureitamme. Tämä ammu sopisi hyvin meidäkin laumaamme. Onhan se musta vaalein merkein.
Yöpuu. Kanat ja kukko orrella. Kukko näyttää ottavan tavoikseen torkkua orrella toisin päin kuin kanansa.
Kommentit