Ajelimme Hillan kanssa kahteen pirkkoon halki suvisen Suomen. Kilometrejä kertyi 1400 ja vuorokausia 4. Näimme ketun, jäniksiä ja ties mitä metsän eläimiä. Tapasimme myös sulhon ja varasulhon. Hilla tuijotteli haaveillen lintuja silloin, kun olisin suonut sen tuijottavan urosta. Ei siis astutusta ja harmittaahan se (minua, ei varmaankaan Hillaa), mutta eteenpäin - sanoi mummo lumessa.

AVO1%20N%205%20Nennikka%20Hilla%20Ruovss

Tämän kuvan on ottanut Marja Koskelo Katselmuksessa pari kuukautta sitten.

p.s. Ja mitäpä tekivät sitten omat koirani sillä aikaa, kun reissasimme Hillan kanssa pitkinpoikin Suomea? Olivat Hillan kotona. Yhden Hillan korvaamiseen tarvittiin siis kaksi koiraa, Tuikku ja Sanni.

p.s. Entä mitenkä pärjäilivät kanaset ja lampaat? Lammaspaimentuuraajat hoitivat sen lohkon.

Kiitos Paula, Mikko, Esko, Janne, Viljo! Kiitos myös tapamamme urokset omistajineen. Lämmin oli vastaanotto - vaikka Hillan sydän pysyi kylmänä.