Syksy on tulossa ja ihmiset puhkuvat intoa harrastaa (, joka into usein lopahtaa ennen marraskuuta.) Niin minäkin ja siksipä Tuikkukin pääsee taas toimimaan. Rallytokoa on viritelty. Kävin Joensuun RT-kisoissakin yleisönä. Suomenlapinkoira Heikunkeikun  kennelistä pärjäsi hyvin. Alokasluokkaa katsellessa tuumin, jotta olisimme kyllä mekin siitä "hyvänä päivänä" selvinneet kunnialla - ja huonona kunniatta  (mutta selvinneet siinäkin tapauksessa murehtimatta.) Unohtui vaan kaiken kesätouhun keskellä ilmoittautua. Eilinen päivä meni Pärnävaaran hienoissa maisemissa saalisviettikurssilla. Opettajana oli porokoiria pitkään kasvattanut Salme Mujunen. Yritän tähän vetää vähän yhteen saalislekin etenemisen. (Kirjankin Mujunen on aiheesta kirjoittanut, joten siellä selvemmin.) Kuvat Tuikun ja minun harjoituksesta räpsi Leena, kiitos!

IMG_1436.JPG

Leikki aloitetaan innostamalla koiraa kiinnostumaan patukasta. (Hii, jipii, mikä täällä! -  Meillä ei ollut patukkaa vaan kaksi karvaista samanlaista lelua, Tuikku kun ei ole koskaan patukkaa vielä suussaan pitänyt.) Patukoita pitää olla kaksi. Ohjaaja pitää patukasta pinsettiotteella (ei siis sormea lenkkiin.)

IMG_1437.JPG

Patukka heitetään vuoroin oikealle, vuoroin vasemmalle puolelle. Koiraa ei saa päästää mälläämään patukkaa, vaan toinen patukka otetaan esille (ja myöhemmin haetaan koiran irroittama patukka maasta) ja hihkutaan koiraa kiinnittämään huomo siihen (niin, että se jättää toisen patukan maahan ja syöksyy toisen perään.) "Pupua" (patukkaa) pidetään elossa hyppyyttämällä sitä maata pitkin ennen heittoa. (Heitto siis siinä vaiheessa, kun koira kiinnostuu ohjaajalla olevasta patukasta ja irrottaa toisen suustaan.)

IMG_1440.JPG

Tätä toistellaan muutaman kerran (niin kauan, kun ohjaaja jaksaa. Minun kohdallani ei kauan. On fyysisesti aika raskasta).

IMG_1442.JPG

Kunnes patukkaa ei enää heitetäkään - vaan ohjaaja tarttuu siihen toisellakin kädellä (molemmista reunoista siis) - ja koira syöksyy siihen kiinni.(Tässä vaiheessa on muistettava oikea asento: patukkaa on pideltävä niin, että se ei ole ohjaajan edessä (koska siinä tapauksessa koira saattaa tulla ohjaajan päälle). Patukkaa pidetään tukevassa asennossa suorin käsin hieman sivulla.

IMG_1450.JPG

Kun koira tarttuu patukkaan, sitä aletaan keinuttaa (lähempänä itseä kuin mitä minä tässä yritän.) Oikein saalisviettinen koira nousee vaikka ilmaan tuossa vaiheessa. (Tällä kurssilla näin bortsun ja buhundin nousevan.) Sen jälkeen ohjaaja pyörähtää itsensä ympäri (pidellen edelleen patukkaa, jossa koiran tulisi roikkua kiinni). Tämän jälkeen alkaa koiran rauhoittelu. Ohjaaja irrottaa vasemman kätensä patukasta ja poimii koiran hihnan (, jonka tulisi olla lyhyempi kuin tuossa ja ilman käsilenkkiä.) ) Patukan (= pupun) pitäisi pysyä edelleen elossa niin, että koiran vire säilyy.

IMG_1455.JPG

Sen jälkeen koiran annetaan kuljettaa ohjaajaa niin, että hihna pysyy suorana (muttei kireällä) ja koiran kuono ylhäällä (vrt. pienten koirien näyttelyasento). Ohjaaja lähestyy koiraa rauhallisesti hieman takaviistosta, asettuu kevyesti koiran jalkojen väliin ja työntää neljä oikean käden sormea pannan alle.

IMG_1473.JPG

Koiraa silitetään ja sille puhutaan rauhallisesti - kunnes sen vire laskee ja se pudottaa patukan maahan. (Tosiasiassa Tuikku väistää, jos sen lähelle yrittää tulla. Opekin yritti. Kenties löytyy keino voittaa sen luottamus tässä asiassa.)

Saalisvietti on siis eri asia kuin riistavietti ja puolustusvietti. Riistavietissä käytetään nenää, saalisvietissä silmiä.

Mihin siis saalisviettiä käytetään? Palkkaukseen esimerkiksi liikkeiden ketjuttamiseen tai käyttäytymisen hallintaan. Korkeaviettisellä koiralla saalisleikkiä voi leikkiä ennen suoritusta - sitten autoon hetkeksi. Matalaviettisellä koiralla aloitellaan ennen suoritusta (nostatetaan virettä) ja suorituksen jälkeen sitten varsinainen leikki.

Tosi kiinnostava ja opettavainen päivä. Harjoittelimme ensin parin kanssa ilman koiraa - toinen koirana ja toinen ohjaajana (patukkaa ei ollut ihan pakko laittaa suuhun, muttakaulapannat meillä oli.)  Siten koirien kanssa. Muiden suoritusten katsominen oli valaisevaa - ja hauskaa.  Tuikkukin oli autossa odotellessa jo nostanut virettään niin, että aloittaminen oli vallan helppoa.

Patukkakauppaan tästä on mentävä.

P.s. Saalisviettiä ei siis voi opettaa ellei sitä ole, mutta olemassaolevan hyötykäyttöön ottamista voi harjoitella. 

Tämän aamun lenkki Utranharjulla venyi suunnitellusta tunnista yli kaksituntiseksi. Eksyttiin hetkeksi. Ihan myönteinen eksyminen.