Aivan hurjan kuvion kehittelin (yhdessä erään kokeneen ja avuliaan kasvattajan kanssa) Tuikun pään menoksi tällä kertaa. Matkasimme bussilla Joensuusta Helsinkiin (7,5 tuntia). Pitkää bussimatkaa emme ole Tuikun kanssa aiemmin tehneetkään, mutta toki se sujui mallikkaasti.
Tuikku sai matkan varrella kanssamatkustajilta paljon myönteistä huomiota ja ihailua. "Tuommosen koiran minäkin...", "Kesämökkinaapurillamme on samanlainen, aivan ihana...", "Kaunis", "Kiltti" jne. jne. Sanoisin, että kolme neljäsosaa matkustajista suhtautui suorastaan ylitsevuotavan myönteisesti koiramatkustajaan. Loput välinpitämättömästi muttei vihamielisesti. Helsingissä jatkoimme sitten matkaa täpötäpötäpötäydessä lähijunassa. Seuraavana päivänä junat eivät olisikaan kulkeneet.
Eipä ollut tarvettakaan. Tämän yläkuvan otin vain muistoksi hetkeksi hiljentyneestä radan varresta.
Sannilta kyselin, joko olisi aika lähteä takaisin kotiin Joensuuhun, mutta mikäli oikein ymmärsin...
... Sanni sanoi, että sen koti on nyt täällä Helsingin kupeessa. Kovasti on urbaanit ulkoilumaisemat Sannilla heti kotiovesta astuessa:
Nyt on tilanne se, että molemmat koirani jäivät sinne etelään - ja minä matkustan huomenna pohjoiseen. Palataan asiaan reilun viikon perästä.
Kommentit