Ensimmäisen katselmuspäivän iltana saimme mukavan vieraan.
Vinski tuli käymään. Asettui heti taloksi. Meno ulkona aitauksessa Tuikun ja erityisesti Sannin kanssa oli vallan hervotonta ja vauhdikasta. Välillä tultiin sisälle rapsuteltavaksi. (Etenkin Sanni.)
Kyllä oli kivaa. Oikein sydämessä ailahti, kun näin miten virkeä, leikkisä ja jaksava Sanni on. Ja miten hyvinvoiva ja hyvin hoidettu on poikansa Vinski.
Vinskin pentuvaiheen ahkera hoitotäti Tuikku otti paljon rauhallisemmin. Tyytyi lähinnä tarkkailemaan ja välillä vähän haukkumalla komentamaan vauhtikaksikkoa, Vinskiä ja Sannia (poikaa ja emää). Vähän kuitenkin sentään entisen hoitopojan kanssa suukottelivat.
Seuraavana päivänä jatkoimme kaikki katselmusta. Porukalla jännitettiin, millaisen arvostelun tuomari Vinskin velipojalle Nooalle rustaa. Siitä lisää seuraavassa raportissa.
Kommentit