Tänään oli juuri sopiva sää käpytellä kotikylältä joen vartta Joen kaupungin keskustaan. Pysähdyimme miltei joka laiturilla - ja niitä tässä kaupungissa riittää. Taustalla Pekkalansilta.
Joen yli toiselle rannalle tallustelimme rautatiesiltaa. Tämä rautatiesillallta otettu kuva on ihan lempparimaisemani kotikaupungissa.
Sillan kaide on rakkaudenlukkoja täynnä. Vanhimmat jo vähän ruosteessa. Mitenkähän M&V:n rakkaus lie kestänyt - tai Miran ja Alexandrin tai...
Matka jatkui Kimmelin rantapuistoa pitkin.
Edessä kaupungin vanhin silta asemalta siltakadulle. Oikealla on Ilosaari. Sieltä se alkoi - Ilosaarirokki. Nytkin sunnuntaiaamuun jyrähti "Juankoski here I come" ja se, kun suksisuksi ei luista mihinkään.
Kuka vei porstuasta porkat?
Lukuisat karvanaamat olivat liikkeellä taluttamassa ihmisiään.
Kulkuri ja Kaunotar? (Yllä vai alla?)
Tässä ite Ilosaari.
Ja Penttilänrantaa:
Tuikku kuuntelee, kun Ilosaaressa raikaa aamutuimaan:
Olemme ennättäneet jo Suvantosillan eteläpuolelle.
Emme kulje läpi emmekä juuri kuseksikaan - mitä nyt vähän.
Ylisoutajan siltaa takaisin oikealle puolelle jokea. Taustalla häämöttää jo Pyhäselkä.
:
Entisen Säästöpankin mittari näyttää sen, minkä jo nahoissani tunsin. Vaatetus ei ollut ihan kohdillaan.
Tuikulle keli kyllä kelpasi. Pakollinen turistikuva:
Vesikioskilla minulle homejuustorinkeli ja viltti hartioille. Tuikulle vettä.
Siitäpä sitten sipaisimme katsomaan bussiaikatauluja kotiin päin. Odotellessa oluet Sointulassa (, jonne koiratkin ovat tervetulleita.) Ja bussilla kotiin.
Bussissa kysäisi kanssamatkustaja "Onko se paimensukuinen". Tämä kertoo huomattavasta perehtymisestä asiaan - sillä olin kävelymme aikana jutellut ainakin seitsemän ihmisen kanssa, joiden kysymys oli joko muotoa "onko se suomenlapinkoira" tai "mitä rotua se on"? (Kukaan ei kysynyt, onko se jotakin rotua.)
Kyllä. Tuikku on paimensukuinen lapinkoira. Mies kertoi, että hänelläkin on ollut samanmoinen. Eli 17-vuotiaaksi. Kuoli kaksi vuotta sitten. Minä siinä laskeskelin, että tuota menoa Tuikulla olisi vielä 12 vuotta jäljellä - ja minä olisin sen 17-vuotispäivän aikaan.... No joo. Olisin vanhus.
Neljän tunnin reissu.
Lopuksi veilä Pirkolle kiitokset viime viikkoisesta Tuikun kotimajoituksesta!
Kommentit