Kävimme uudessa koirapuistossa, Reijolassa. Siihen oli syy - minulla oli siellä treffit.

Onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella, kun sinne noin kovasti kuikuillaan?

Vastaus: on kyllä.

Kävi nimittäin niin, että toisessa aitauksessa oli narttu, joka ei kuulemma oikein tule muiden narttujen kanssa toimeen. Niinpä nämä nartut joutuivat viihdyttämään toisiaan.

Sanni kyllästyi aika pian tämmöiseen meininkiin. 

Pian saapui kuitenkin se sakki, jota me siellä puistossa odotimme.Treffikaverillani, Sarilla, oli mukana aikamoinen lauma. 

Kaikkia viittä mäyräkoiraa en onnistunut saamaan samaan kuvaan.  Oli varsin vaikuttava lauma ystävällisiä ja virkeitä "pikkukoiria" (, jotka eivät sisältä ole lainkaan pieniä).  Mäyräkoiralauman hännänhuippuna oli tutunnäköinen karvaturri. 

Saanko esitellä Niilan - Äänekäs Varjohaltija, paimensukuinen lapinkoira.  Niilalla oli varsin sannimaiset leikit. Niila löysi risan pallon ja viskoi sitä samaan malliin kuin Sanni on pennusta lähtien heitellyt käpyjä ja heittelee vieläkin joskus.

Jokos lähdetään - tuntuisi Tuikku kyselevän (ja Sanni säestää taustalla).

Niin sitä sitten lähdettiin Sarin kanssa tekemään mejä- jälkeä eli metsästyskokeeseen kuuluvaa verijälkeä. Sari opetti ja minä yritin oppia. Tehtiin ihan vaan minijälki.

Tämä tapahtui eilen illalla. Tänä aamuna sateessa sitten käytiin kokeilemassa. Ensimmäisenä kokeili Sanni. Kyllä sillä selvä idea oli. Merkkasi makuut. En ole aivan varma miten sitten kävi - harhautuiko jäljeltä koira vai ohjastaja. Totesimme, että jälki olisi pitänyt merkitä vähän tarkemmin vieraaseen metsään. 

Viimeiseksi sitten kokeili Tuikku vähän vääräoppisesti sillä jokaisella koirallahan pitäisi olla oma jälki, mutta meillä oli vain yksi ja ainoa. Tuikku merkkasi makuut ja pysyi muutenkin hyvin jäljellä, lopuksi vielä otti sorkan suuhunsa. Olin iloisesti yllättynyt. Hyvä Tuikku! Ja kiitos Sari.

P.s. Avasin uintikauden eilen aamulla. Aamulenkit suuntautuvat nyt sitten Pielisjoelle. Koirat ruikuttavat rannalla, kun minä uin. Tai eivät ne ruikuta, ihan hiljaa ja hievahtamatta odottavat, katsovat herpaantumatta, miten minun käy.

Vesi on vielä melko lämmintä, joesta nousee aamuisin usva. Elokuun aamut ovat mahtavia.

P.s.2 Koiria on nyt tosiaan väliaikasesti kaksi. Matti hakee omansa pois loppukuusta.