Hupsista, onkin kierähtänyt tovi siitä, kun viimeksi kerroin kuulumisia. Monenmoista on ennätetty touhottaa. Muutaman tähtihetken tähän postaan. Tässä ensin kuukauden tähtikoira.

sumukerimäki7.jpg

Sumu on edelleen yhtä palavakatseinen kuin pentuna. Tässä se tuijottaa lampaita. Kuva Tuija Lauronen.

Oli hienoa huomata, että Tuikku periyttää paimennustaipumusta pennuilleen. Sekä PIko että Sumu taitavat homman. Harmi, kun vuodatukseen ei voi liittää videota (ainakaan en ole löytänyt toimintoa), joten tässä kuvia Sumusta ennen paimennusta tai sen jälkeen:

NO EI. Nyt loppui kärsivällisyys. Jostakin syystä en onnistu lataamaan kuvia, joten kuulumisia sitten tähän alle vain sanoin.

Ennätimme Tuikun kanssa käydä jo etelässäkin. Tilasin netistä meille liput Onnibussiin. (Bussillahan yleensä olemme Helsinkiin matkanneet.) Kaikkien pakaasien kanssa rahtauduimme oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Kun tarjosin kapsäkkiäni kuljettajalle, kysyi hän: "Onko toi koirakin lähdössä mukaan?" Johon minä, että on. 

Selvisi, että Onnibussi ei ota lemmikkieläimiä kyytiin - ja minä en ollut lukenut sääntöjä (kuten kuski sanoi). No, en tosiaankaan ollut. Siihen jäimme laiturille laukkuinemme seisomaan, kun bussi kaartoi kohti isoa kirkkoa. Jatkossa matkustetaan sitten Savonlinjan busseilla kuten tähänkin asti. 

Vähän kiirehän siinä tuli, kun yritin ratkaista, miten pääsemme Helsinkiin ajoissa niin, että ennätän luovuttaa Tuikun Matille ja ehdin itse ajoissa lentokentälle ja Sisilian koneeseen.

Hyvin kävi. Päädyimme junaan - tosin ilman paikkalippua - ja vietimme suurimman osan matkaa vaunun eteisessä. (Kaksikerroksiset junat ovat mainioita: yläkertaan menevällä portaalla on hyvä istua.) Matti nappasi Tuikun mukaansa Tikkurilassa ja minä jatkoin suoraan lentokentälle.

Lopulta olin kentällä varsin hyvissä ajoin ennen lennon lähtöä aamuviideltä. Torkuin tyhjässä hallissa penkeillä niin kuin ennen vanhaan. Penkit kyllä olivat muuttuneet kovemmiksi kuin silloin ennen - vaikka ihan samanlaisilta näyttivätkin.

Puolen yön maissa tuli englantia puhuva nainen kysymään, aionko nukkua penkillä koko yön. JOhon minä, että kyllä. Hän pyysi mukaansa katsomaan yrityksensä tuubihyttyejä. 

Suosittelen! Kolmen tunnin makeat unet sai 18 eurolla. Tästä lähtien käytän aina sellaista "omaa telttaa" mikäli tarvetta vielä ilmaantuu.

Tuikun kanssa on kotiuduttu jo viikkoja sitten - junalla. Parit onnistuneet lammaspaimennukset on ennätetty käydä. Viimeisellä oli mukana Sumun lisäksi myös muita pentukoiria - muun muassa Kukkipuun retkipentueesta ihan luonnonlahjakas pikkupenneli. Harmi, kun en ainakaan nyt onnistu niitä kuvia lataamaan.

Agilityssäkin on jatkettu. Jos joku vielä väittää, ettei agility ole urheilua niin haistakoon huilu.  Tuntuu, että jokaisen treenin jälkeen on jok'ikinen lihakseni seuraavana päivänä kipeä. Nopeita lähtöjä, nopeita liikkeitä vaikkakin kerralla vain muutama minuutti. No joo, kaikki on tietysti suhteellista. Minun "nopeat" liikkeeni ovat varsin verkkaisia ja aivot toimivat hitaasti.

Mutta Tuikku! On se vaan nopea sekä oppimaan, että liikkumaan. Käyn treeneissä ihan vaan ihaillakseni sen älyä, oppimiskykyä ja taitoa. Selvästi se nauttii hommasta.

Venyttely ja lämmittely ennen treenejä on oikeasti tärkeää - sekä ihmiselle että koiralle. Ja erityisesti vanhalle ihmiselle.