Kävin tänään nuuskuttelemassa Sumun ja Topin pentuja tuossa Joensuun kotini  naapurissa.. Pennut ovat nyt 5 vurokautta. Ne ryömivät pontevasti, ääntelevät vaativasti ja kiskovat maitoa tomerasti.

DSC_0528.jpgDSC_0526.jpgDSC_0525.jpgDSC_0532.jpg

Sumu on aivan huippu emo. Näistä minun koiristani se on "alkukantaisin" siinä mielessä, että on hyvin tarkka pennuistaan.

Sunnuntaina lähden Vilppulaan katsomaan Pikon katrasta. Muuten sielläkin pentulootalla on kaikki hienosti,  mutta Pikkupikkupoika murehduttaa. Sehän oli synytessään paljon muita pienempi (185g),  ja jännäsimme ensimmäiset päivät, jääkö se lainkaan eloon, kun paino ei ruvennut nousemaan. Sitten se hoksasi imemisen, paino nousi rivakasti ja me huokaisimme helpotuksesta. Uusi huoli nousi, kun pennut aukoivat silmiään ja Pikkupojan silmien aukeamista ooteltiin. Tanja käytti Pikkupojan eläinlääkärissä ja nyt on vahva epäilys, että Pikkupoika ei näe. Kaikki Jyväskylän ja Tampereen seudun silmäeläinlääkärit ovat kesälomalla ja ensimmäinen vapaa aika löytyi soittorundin jälkeen Jyväskylästä ensi viikon perjantaina. Suuntaan sinne sitten  Pikkupojan kanssa kuulemaan spesialistin diagnoosin. 

NÄitä kasvattamisen puolia ei haluaisi kokea, mutta ei niitä pakoonkaan pääse.