Kävin eilen ensi kertaa tapaamassa tätä ihmettä Reppulin kennelissä. Tuilëlla on takana reilut neljä viikkoa tutustumista maailman ihmeisiin. 

PIkkuinen karvapallero liikkuu ketterästi. Ennättää vikkelästi kameran tähtäimen ulottumattomiin niin, että kuvaan taltioituu pelkkiä puskia. Täytyy myöntyä kuvaamaan milloin ihmettelemään pysähtynyttä, milloin väsähtänyttä palleroa. 

Aina välillä voi käydä ottamassa huikat emän mahan alta vaikka kiinteääkin ruokaa jo tarjoillaan. 

Tai painautua jonkun talon koiran kylkeen. Olisikohan tässä kaverina Siru.

Reppulissa on kivoja koirakavereita vaikka pentupainia Tuilë ei ainokaisena pääse nyt harrastamaan. Tässä kavereista nuorimmainen, Reppulin Narvi, 10 kk.

Tuilë on  Reppulin Malloksen, Mannan, ja Millanun Napin pentu, joka syntyi monien mutkien jälkeen Reppulin kenneliin. (Korona aiheutti sekin omat muutoksensa alkuperäisiin suunnitelmiin.) Mikä onni, että syntyi! Tuilë muuttaa Vilppulaan ystäväni Pikon omaksi ja minun sijoituskoirakseni. Pikolla on pitkä ja monipuolinen kokemus koirista, niin omista kuin hoitokoiristakin. Aivan ihmeellistä saada seurata sen kasvua ja kehittymistä. Toivottavasti en visiteeraa riesaksi asti. 

Vielä kolme viikkoa...