Meillä on Tuikun ja Humun kanssa ollut mökkikenä erilaiset intohimot. Olen pelastanut oravan katiskasta teljettyäni ensin katiskan alla räksyttävät rakkini saunan eteiseen. Olen ihastellut haikeana pikkusormenpäänkokoisia harmaita, vaaleanpunapilkullisia linnunmunia, joista poikaset eivät koskaan kuoriutuneet, koska minä hölmöyttäni pistin lintujen asunnon alla sähkösahalla puita pätkiksi.
Pesän rakentamiseen on käytetty selvästi koirankarvoja.
Humu täyttää päivänsä oravia vahtimalla ja Tuikku taas vahtii Humua ja minua. Olemme käyneet moikkaamassa naapurijärven rannalla Nugaa (Soutajan Hellehetki) ja pari kertaa pikimmiten raahauduttu asioille Helsinkiin. Kyllä maalla on mukavaa - ainakin kesällä, marraskuun todellisuus on toisenlainen.
Tänään kävin maalikylillä Vilppulassa katsomassa Tuilea ja Pirkkoa. He ovat jo parissa viikossa hitsautuneet yhteen. Tuile on reipas ja viisas pikkukoira - ja Piko viisas, ikänsä koirien kanssa touhunnut ihminen, joka puhuu koiraa.
Tässä linkki Tuilen tietoihin.https://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI35864%2F20&R=189
Kommentit