Kesä on vaihtunut syksyksi ja syksyn mukana tuli tieto, että Nooa on lähtenyt tuonilmaisiin.

Nooa on ilmeiltään kuin ilmetty emänsä. Jos en tietäisi, että Sannan lähettämissä kuvissa on Nooa, niin emäkseen Sanniksi (Puurattaren Saraht)  luulisin. 

Nooa sisaruksineen on aivan erityinen pentue, sillä se on Soutajan kennelin ensimmäinen. Oli suru ja pettymys, kun pennuilla ilmeni monenmoisia luustovikoja niin, että jatkoa ei ole voinut ajatella. Olen silti toivonut, että pennut voivat elää pitkän, hyvän koiranelämän perhekoirina. Nooalta löytyi kuitenkin myös munuaissairaus ja elämä päättyi jo seitsemän vuotiaana. Osanottoni Nooan kotiväelle. 

Mukavia luustouutisia sen sijaan on Tuikun jälkeläisillä, Pikon ja Sumun pentueissa. Luumu, Nuga ja Hilla on  PEVISA-tutkittu.  Kaikilla kolmella on  polvet ja kyynärät kunnossa ja lonkatkin joko A/A tai B/B.  Nugalta ja Luumulta kuvattiin selkäkin, joka molemmilla on ok. Tarkemmat tiedot löytyy Kennelliiton koiranetistä. 

Me täällä Tuikun ja Humun kanssa vietetään syksyä lenkkeilemällä ilman sen kummempia harrasteita. Vähän rallitokoa on sentään lenkillä käydessä pysähdetty vetämään. Mökille tekee vielä mieli ja sinne suunnistetaan ensi viikolla. Hyvää syksyn jatkoa kaikille!  Syksy on ihana vuodenaika.