Täällä on jo aloitettu agilityharrastus. Joka pentu on viuhahtanut pitkän ja mutkalle taivutetun putken läpi niin, että vain suhina kuuluu. Putkessa voi juosta kilpaa ja putkeen voi jäädä painimaan. Hauskaa on myös äristä kuonot ja tassut vastakkain niin, että toinen on putken ulko- ja toinen sisäpuolella. Siinäkin saa aikaan kunnon tappelun, jota  voi maustaa kunnon ärinällä, eikä yhtään haittaa vaikka putki pyörähtää miltei ympäri.

Myös väärinpäin käännetty hieman keikkuva laatikko on kova sana. Kannella tasapainoilee parhaimmillaan neljäkin porkkananpurijaa. Hauskinta tuntuu olevan laatikon tärisyttäminen. Minä en kerta kaikkiaan ymmärrä, miten se nopea tärinä saadaan aikaan, mutta ihan selvästi tärisyttäjät tietävät konstin koska laatikolle hypätään nimenomaan tuottamaan se tärinä-ääni. 

Muuten niin huolehtivainen emä ei  yhtään emmi viedä jälkikasvultaan suusta porkkanaa.

Puremisen tarve kasvaa päivä päivältä, kaikkeen tartutaan hampailla. (Pahvilaatikon kulmat sopivat myös tähän puuhaan mainiosti, samoin solmulle kiepautetut sukat ja vessapaperirullat.)  

Agilityputkessa sopii välillä myös uinahtaa.