Elokuinen Tarjanne on hiljainen. Asukkaat luodolta mökin edestä ovat lähteneet eli alkavan kesän varma merkki lokit ovat poissa - palatakseen ensi kesänä. 

Muutaman veneen lisäksi järvellä on liikettä vähän, mutta joutsenperhe oleilee edelleen mökkirannassa, (Samoin kuikkaperhe.)

Ja perhoset! En muista, että koskaan olisi ollut yhtä paljon perhosia ja muita pörriäisiä. 

Tuikun ja Humun kuten minunkin meno on ollut melko verkkaista. Päivät soljuvat eteenpäin ilman suuria tapahtumia. (Kyitäkään ei ole tänä kesänä tavattu. Kopkop.)

Meno muuttui, kun saatiin vieraita. Tuile ja Piko kävivät kylässä. Tarjanne tyrskysi vaahtopäinä ja tuuli tuiversi Tuilen turkkia. 

 

Kaikki kolme koiraa viuhtoivat pitkin pöheikköjä pyörremyrskyn lailla niin, että runsas tattisatokin jäi kolmikon jalkoihin. Miten onnistuivatkin pyyhkäisemään lakoon miltei kaikki eri puolille tonttia ilmestyneet tatit.

Tuile lähti kotiin -  ja Humu jäi kaipaamaan. (Taisi Tuilella olla juoksut tulossa ja siitäkös poikakoira innostui.)

Hyvää syyskesää kaikille! Tänä aamuna ensimmäisen kerran ajattelin, että uimakauteni saattaa kohta päättyä.