Paimensukuisen Lapinkoiran Seura täyttää tänä vuonna 40 vuotta!!

Hatunnosto ja peukku kaikille ihmisille, jotka ovat vuosien varrella toimineet koko paimenskuis-linjan hyväksi laskematta käyttämäänsä aikaa ja kyselemättä rahallisia korvauksia, sillä sellaisiinhan ei pienellä seuralla ole varaa.  Niiaus ja peukku ihmisille, joiden paimensukuiskiinnostus ei rajoitu vain "minun koiriin, minun kasvatteihin ja minun koirien jälkeläisiin", vaan ulottuu koko linjaan.  Ja oma erikoiskiitokseni vielä ihmiselle, joka on neuvonut minua kokematonta kasvattajaa aina, kun olen neuvoa tarvinnut - vaikka omat koirani eivät  edes ole hänen kasvattejaan. Eli kiitos Mirja Siljander! Ja  toinen erityiskiitos Tiina Ahonen! Ilman teitä kasvattajapolkuni olisi jo aikoja sitten kokonaan lopahtanut, koska alku nyt sattui olemaan kovasti kivikkoinen ja vastoinkäymisiä oli runsaasti. Ja onhan niitä tietysti odotettavissa tulevaisuudessakin, mutta nyt osaan jo suhtautua. Ikäviäkin yllätykset kuuluvat kasvatustyöhön. 

Muistutellaan vähän lapinkoiran historiaa. Lapinkoirien ensimmäinen rotumääritelmä on 1940-luvulta ja rodun nimi oli lapinpaimenkoira. Nykyisillä suomenlapinkoiralla ja porokoiralla on yhteinen historia, ja ne polveutuvat samoista kantavanhemmista. Ne erotettiin omiksi roduikseen 1960-luvulla, ja eroa tehtiin pitkälti turkin pituuden mukaan. (Tänä päivänäkin samaan porokoirapentueeseen saattaa syntyä sekä lyhyt- että pitkäturkkisia koiria, joista jälkimmäiset muistuttavat kovasti suomenlapinkoiraa, tarkemmin usein paimensukuista lapinkoiraa. Ja monella paimensukuisella on lyhyt "porokoiramainen" turkki.) Suomenlapinkoira on ollut rodun virallinen nimi vuodesta 1970 ja rodun sisällä on epävirallinen paimensukuisen lapinkoiran linja. Aikanaan käytiin koviakin kamppailua paimensukuisen koiran saamiseksi omaksi rodukseen. Sen koirakannan suojeleminen  suomenlapinkoiran rodun sisällä  on Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran tavoite. (Eikä minun mielestäni tavoitetta mitenkään haittaa yhteistyö Lappalaiskoirat ry:n kanssa. )

Omien kasvattien kohdalla on ollut jännä havaita, miten jotkut ulkonäköpiirteet tuntuvat putkahtelevan esiin usean paimensukuis-sukupolven päästä. (Tai niin sitä kuvittelee. Välillä huomaan Tuikun jälkeläisissä paljon Sannia...eivätkä koirat ole Sannille sukua lainkaan. Pitäisikö pikemminkin puhua paimensukuispiirteistä - vai peräti lappalaiskoirapiirteistä.)

Geenilotto ilmenee niin terveyden, värin kuin rakenteen/tyypinkin kohdalla. Tässä nyt vielä muutama Kerimäellä otettu kuva Luumun ja Uljaan vajaa yhdeksänkuukautisista teinipennuista. Väri sattui sama koko pentueelle, mutta ihan omannäköisiään ovat silti kaikki. 

Kuvat Kostjaa lukuunottamatta Tuija Laurosen ottamia. (Vilkusta ei lähikuvaa löytynyt. Ja Merrihän ei ollut paikalla.) 

Taika, Soutajan Maura Meloja:

FB_IMG_1634639051734.jpg

Halla, Soutajan Oppo Onkijatyttö:

FB_IMG_1634639124301.jpg

FB_IMG_1634639142387.jpg

FB_IMG_1634639187124.jpg

Haiku eli Soutajan Pedri Perämies

FB_IMG_1634639031855 (1).jpg

Kostja eli Soutajan Kostja Kalamies

DSC_0248.JPG

Kostja alkaa olla jo melkoinen lammaspaimen. Kokemusta on Tuijan, Uljaan ja Urmaksen kanssa ennättänyt kertyä enemmän kuin sisaruksille. Huippuhienosti toimii.