sanni2021.jpg

Lapissa on sanonta, että kun koira kuolee, se nousee revontulirekeen. Sanni nousi vuoden lopussa siihen rekeen. Tämä kuva yllä on minulle erityisen rakas. Siitä välittyy Sannin levollinen puoli. Näen, miten se asettuisi tunturiin tarkkailemaan ympäristöään ilman turhaa hötkyilyä. Samoin näki yksi pohjoisen vanha kasvattaja tavatessamme Rymättylässä paimensukuisten kesäleirillä Sannin teinivuosina. Siellä muuten tavattiin ensimmäistä kertaa myös Sannin tuleva sulho Viksu, vaikka rimpsat eivät vielä silloin käyneet pienessä mielessänikään. 

P1010856.JPG

Soutaja sai ihailla kauniita koiriaan. Sillä kaunis Sanni oli, kaunis ja sulavaliikkeinen. Sen keveää liikettä jaksoin ihailla pitkiä aikoja. Se oli koira, joka hauskuutti itse itseään ellei seuraa löytynyt. Ja se oli koira, jolla riitti ihmisystäviä ja ihailijoita minne se ikinä menikin. 

kuva2.JPG

Sannin pennuista Samu (Soutajan Suokukko) oli mukana metsäretkellä, kun muut olivat jo lähteneet omiin koteihinsa. Eräkoira Samusta on sittemmin tullutkin. Minä pidin kyllä koko porukkaa irrallaan metsässä vaikka tässä auton vieressä ovat visusti hihnoissa. Sanni oli luotettava. Joskus riista- tai saalisvietti (molempia oli) vei voiton, mutta hetken perästä se ilmaantui muina naisina kieli maassa roikkuen takaisin.

DSC_0005.JPG

Sanni puhui silmillään, korvillaan ja koko kehollaan. Iloa se ilmaisi  taivuttamalla hapsukorviaan ja heiluttamalla häntäänsä niin, että koko runko taipui, joskus miltei kaksinkerroin. Korvista saattoi lukea iloa, huolta, jännitystä, oikein tunnekirjon. Eihän ihminen koskaan voi olla varma, miten oikeaan eläimen tunteiden tulkinta osuu, mutta Sannin kanssa kommunikaatio kyllä pelasi - ainakin ihmisen näkökulmasta. (Minun koirathan eivät lähetä somessa terveisiä, eivät osaa puhua saati kirjoittaa ihmisten kieltä. Ne eivät ole ylpeitä jälkikasvustaan. (Minä kyllä olen ylpeä niiden jälkeläisistä.) Ne ovat koiria, joilla on koirien vaistot ja vietit.  Ne elävät tässä hetkessä.Tunteita ne kyllä tuntevat, mutta eivät ihmisten tunteita ja koirina niitä yritän  kunnioittaa, välttää inhimillistämistä vaikken aina onnistu.)

silva3.jpg

Sanni oli aina se, joka tahtoi liki. Tuikku tykkää pienestä välimatkasta. 

Kuva alla on otettu joulukuun alussa. Se jäi viimeiseksi kuvaksi Sannista.

IMG_20211222_191524.jpg

Matti  palasi vuoden kolmanneksi viimeisen päivän iltana kotiin eläinlääkäristä tyhjän pannan ja hihnan kanssa ja kirjoitti: "Viimeiset tassun jäljet alkavat jo peittyä lumen alle."

IMG_0617 (1).JPG

Elämä on kummallista. Vuoden viimeisenä päivänä syntyi kuusi reipasta paimensukuista lapinkoiraa. Uusi vuosi tuo varmasti tullessaan paljon hyvää.

pennut 1 vrk.jpg

Kuva: Mirja Siljander

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!

Ihmisten kiitos siitä, että olit, Puurattaren Saraht. Ja Puurattaren Kirstille kiitos siitä, että Sannin annoit.