tuikku%20ja%20humu4.jpg

Kevät etenee ja lenkit pitenee. Syytäkin on pidentää, sillä miltei pari kuukautta mentiin ihan pakollisin minimiulkoiluin.  Kaikki tiet ja polut ovat olleet jäätynyttä kynnöspeltoa, johon ei pure edes nastat ja siihen samaan saumaan sattui oma jalkavaiva. Yritin jopa rollaattorin kanssa ulkoiluttaa koiria, mutta ei siinä jääpellossa sekään onnistunut. 

Nyt jo helpttaa, ja kun samalla luonto heräilee niin mikäs tässä on tarpoa kevään etenemistä ihmetellen, haistellen ja (ikävä kyllä myös) maistellen. 

DSC_0906.jpg

Mustarastaat viuhtovat vimmaisesti rakennuspuuhissa.

DSC_0897.jpg

Peurat lepäilevät metsän reunassa. Jos tarkkaan katsoo, yksi kolmesta tillottaa kuvaajaa suoraan silmiin. Hienosti ne kyllä maastoutuvat niin, että huomaamattaan voisi ohikin kävellä. Yleensä koirat kyllä ilmoittavat - tällä kertaa nekin katsoivat hipihiljaa. 

DSC_0917.jpg

peura2.jpg

 

Tänä aamuna lähdettiin käymään satamakahvilassa. Pitkän lämpöaallon jälkeen pieni pakkanen ei meitä haitannut. Sorsat eivät tainneet tykätä, siihen malliin kyyristelivät. 

DSC_0934.jpg

Satama on vielä talviunessa, mutta kahvila on ollut auki koko talven. Pari kertaa kävin siellä hiihtämällä ennen kuin koipi kenkkuili. 

DSC_0936.jpgDSC_0945.jpg

Tänään ostin grillimakkaraa meille kaikille kolmelle. Talvitelttaan koirat eivät pääse sisälle, kesällä ovat tervetulleita terassille.  Nätistihän nuo minun hauvat odottavat. Tuikku istuu ääneti, Humu haukahtaa muutaman kerran, mutta uskoo sitten, ettei tässä tilanteessa komentelu yhtään auta. Kotonakin on kiva seurata niiden yhteiseloa ja erilaisuutta. Humu on määrätietoisempi. Ne myös ilmaisevat tarpeitaan eri tavoin. Jos juomakuppi on tyhjä, katsoo Tuikku silmiin ja piippaa muutaman kerran. Humu vetäisee juomakupin mattoineen keskelle lattiaa. Jälkimmäinen on helpompi ymmärtää kuin edellinen. 

Tuikun turkki alkaa taas olla turkasen paksu ja paksunee edelleen kesää kohti mentäessä. Kunhan karva alkaa irrota, vien taas pohjavillan pesuun. 

DSC_0938.jpg

 

Tuikulla kasvaa karva, mutta Vuokko kasvaa vauhdilla kokoa. Ikää Nennikka Tiehppillä on nyt kolme kuukautta. 

vuokko.jpgvuokko%20ja%20antti.jpg

Olen onnesta ymmyrkäinen, kun Antti aikansa ämpyilytyään suostui pentukoiran hankintaan Hillan (Soutajan Hellehetki) kaveriksi. Liisan kanssahan meillä on jo pitkä yhteinen paimensukuishistoria. Omistimme yhdessä nyt jo edesmenneen Hipun (Lumoloitsun  Bihkkan). Hipunkin takana on Nennikoita. Ja olihan minulla sijoituksessa myös nätti ja luonteikas Nennikka Hilla Ruovssut. Vahva koira niin luonnoltan kuin luustoltaankin. Astua se ei vaan antanut. Naurattaa sen temppuja muistellessa.  Hippu taas jäi tyhjäksi sen kerran, kun minun almanakkaani sattui sen astutus sopimaan. Tuhansia kilometrejä tuli niidenkin kanssa ajeltua, mutta turhia kilometrejä ne eivät ainakaan näin jälkeenpäin aatellen olleet. Monta kokemusta rikkaampana niiltäkin reissuilta palattin.

Saa nähdä, sanooko kolmas Nennikka nyt toden. Nennikka kennel taisi nyt lopettaa toimintansa ja olisi kiva, jos minäkin jaksaisin ja onnistuisin jatkamaan.  Aika näyttää. Jo kauan sitten olen oppinut suhtautumaan vähän kohtalonomaisesti näihin kasvatushommiin.  Hyvä, jos koiran terveys ja luonne riittävät jalostukseen, mutta paljon tärkeämpää on, että terveys riittää hyvään ja pitkään koiran elämään vaikka jalostus täytyisi unohtaa. Ettei yhdenkään kasvattini omistajan tarvitsisi luopua koirastaan ennen aikojaan vakavan sairauden vuoksi. Kaikki muu on vähemmän tärkeää. 

DSC_0929.jpg

En osaa sanoittaa sitä, miten suuresti kunnioitan niitä vapaaehtoisia, jotka tällä hetkellä yrittävät henkensä kaupalla auttaa Ukrainassa sodan keskelle jääneitä eläimiä.