Ennätin Itä-Suomen turneella tavata vielä Vilkun ja Eetunkin.  

Soutajan Konoi Kokkavahti: 

Vilkku on ystävällinen ja rauhallisesti käyttäytyvä vesseli. Retkeilee kesät, talvet ja käy hiihtämssä ja kalallakin isäntänsä kanssa. 

Soutajan Kallaveen Kaiho:

Eetua kävin moikkaamassa petotestissä. Ystävällinen, avoin koira on Eetukin. Säilytti hyvin toimintakykynsä koko petotestin ajan.

Laitan tähän vielä kuvan Soutajan Iivantiiran Ihmeestä, joka kävi perheensä kanssa ohikulkiessaan Tanjaa moikkaamassa: 

Kuva. Tanja Kaajanen. 

Aika monta Soutajan kennelin koiraa ehdin tällä reissulla tavata. Sovittu oli vielä tapaaminen Merrin  (Soutajan Hotti Huopaaja) ja emäntänsä kanssa, mutta sen jouduin perumaan. Toivottavasti vielä tavataan! Aika moni toivoi jonkinlaista yhteistapaamista. Täytyy tuumia, saadaanko sellainen vielä jossain vaiheessa aikaiseksi. 

Tuikulla, Humulla ja minulla lähenee kotiinlähtö. Humun kanssa osallistuimme viimeinkin paljon puhumalleni MEJÄ-jäljestyskurssille ja kyllä meillä oli mukavaa! Kuten arvasinkin, Humu osoittautui taitavaksi ja huolelliseksi jälkikoiraksi ja minäkin pystyin rämpimään perässä. Kurssin pitäjät taisivat paikkaa valitessaan ottaa huomoon minun köntysmäisyyteni, joten mitenkään kovin vaikea liikkua ei maasto ollut. Ihana kangasmetsä eikä vielä edes hyttysiä. 

Kurssille osallistujien rotukirjo oli laaja. Mukana oli myös 8-vuotias lapinkoira Mörkö. 

Molempien koirien  kanssa käväistiin myös vanhassa tutussa rallytoko-paikassa Positiivisessa ja tehtiin rataa ihan kylttien kanssa. Joitakin uusia kylttejä on sitten viimekokeilun jälkeen tullut, mutta nekin hanskattiin ilman harjoitusta. Outi-ope kehui molempien koirien seuraamista "just oikeassa paikassa",  ja muutenkin koirat selvittivät jok ikisen kyltin heti, kun minä hoksasin mites tässä pitikään toimia.  "Näätkö, miten onnellinen Tuikku on?", kysyi Outi radan jälkeen. Näin minä-Tuikku nauttii suunnattomasti kaikesta yhdessä tekemisestä. Muutenkin siitä on vahemmiten tullut sellainen minun paimenvarjoni, siirtyy sisällä huoneesta toiseen kannoillani. Kilttihän Tuikku on aina ollut. 

Semmoisia mummoja ollaan Tuikun kanssa molemmat sillä erotuksella, että minä kykenen pukeutumaan sään mukaan, Tuikulla on tiheä, paksu hormooniturkki helteessäkin. Kunhan päästään kotiin, käydään keventämässä Tuikun turkkia tavalla tai toisella. 

Iloista ja sopivan toimeliasta kesää kaikille!