Syyskuu toi tullessaan -pitkästä aikaa- paimensukuisten Katselmus-tapaamisen. Tavattiin aurinkoisessa, kuulaassa syyssäässä. Kivoja kohtaamisia, monennäköisiä- ja värisiä lapinkoiria. Haiku (Soutajan Pedri Perämies) ja isäntänsä tässä odottelevat vuoroaan.
Kehässä Haiku pomppi sen verran tomerasti, ettei tuomari onnistunut arvioimaan liikettä. Käyttäytymistä ja vähän luonnettakin sen sijaan sitäkin monisanaisemmin. Haiku oli "hieno mies", "hyvä tyyppi", "iloinen veikko", "hauska mies, luonne hilpeä", "tykkää ihmisistä." Kulmaukset oli tuomarin meilestä kelvolliset, hieman lisää leveyttä eteen ja taakse kaivattiin.
Haikun sisko Taika (Soutajan Maura Meloja) taas esiintyi huomattavasti hillitymmin ja tuomari luonnehtikin "rauhalliseksi ja ystävälliseksi luonteeksi", Pää ja ilme olivat hyviä, rakenteessa ja liikkeessä oli huomautettavaa (kulmaukset ok, lantio hieman luisu.) Korvia tuomari piti "hieman kookkaina" (eivätkä muuten edes ole pentueen kookkaimmat korvat.)
Tässä muutama kuva Taikasta minun (ja emäntänsä Hannen) mielestä ihanine korvineen:
Haikun ja Taikan siskopuoli Hilla (Soutajan Poutapäivä) Pikon (Soutajan Iin Ilonpilke) ensimmäisestä pentueesta sai puolestaan kehut rakenteestaan ja muutenkin ulkomuodosta. Siinä kaikki oli pelkästään hyvää, mutta "tänään hieman tuhdissa kunnossa. Jännittää kovasti esiintymistä."
Hillan sisko Saga (Soutajan Aurinkoinen) oli myös ilmoittautunut mukaan. Seitsemän viikkoa kolmen pennun huoltajana oli kuitenkin tehnyt tehtävänsä ja Elisa päätyi jäämään karvattoman, laihtuneen Saga-emän kanssa kotiin keräämään voimia ja kasvattamaan karvoja.
Sisarukset Kapu (Soutajan Höytiäisen Huuma) ja Tanka (Soutajan Pielisen Balladi) herättivät huomiota reippaalla haukkumisella kehän ulkopuolella (etenkin Kapu). Kummankaan ulkomuodossa ei tainnut olla huomautettavaa. Kapun kehäkäyttäytyminen ei sen sijaan mennyt ihan nappiin. Kapu ei antanut tuomarin kokeilla kiveksiään vaan murisi tuomarille. Myös Tanka väisteli tuomarin kopelointia.
Kapu:
Tanka:
Vuokko (Nennikka Tiehppi) osallistui Katselmukseen pentuluokassa. Vuokosta tuomarilla oli vain myönteisiä huomioita. Hyvää oli niin luonne, pää, kulmaukset kuin liikkeetkin, koko pentupaketti.
Kokeneet tuomarit ovat nyt sanansa sanoneet. Olen niin iloinen, että näinkin monta Soutajan kennelin kasvattia omistajineen tuli mukaan. Kaikki osallistuneet Soutaja-koirakot olivat ensikertalaisia tämänkaltaisessa isossa tapahtumassa. Osa koirista (ja kenties omistajistakin) taisi aikalailla jännittää monella tapaa uutta tilannetta.
Katselmusta mainostetaan matalan kynnyksen tapahtumana ja toivottavasti se sellaisena pysyy myös osallistujien mielestä! Yhdestä näkökulmasta se on tapahtuma, jossa arvioidaan paimensukuisen koirakannan kehitystä ja tilannetta, toiseta näkökulmasta valaistaan kasvattajien työtä. Mutta se on myös tapahtuma, johon osallistujista osa tulee mukaan kotikoiransa kanssa ilman kokemusta ja harjoitusta, enemmän ja vähemmän jännittynein odotuksin. Olen kaikki nämä vuodet rohkaissut omistajia tulemaan mukaan vaikkei mitään "osaisikaan" ja toivon tietysti, ettei kukaan säikähdä tapahtuman kilpailuluonnetta, jollaiseen ei ole valmistautunut. Tietysti hyvällä esittämisellä on väliä, kun koiria joka tapauksessa laitetaan järjestykseen eikä kilpailuhengeltä voi kokonaan välttyä. Mahdollisimman vähäisenä sen soisi silti säilyvän niin, että ensi vuonnakin tekee mieli tulla rennosti esittelemään ylpeänä omaa koiraa, tapaamaan sen sukulaisia ja muita tuttavia.
Katselmus ei tänä vuonna ollut Tuikun ohjelmassa, kun kesän alussa paksu, huopautunut turkki vetäistiin matalaksi ja pienen hetken Tuikku oli puli. Muuten Tuikulle kuuluu hyvää, joskin elokuussa sillä oli aika hankala anaalirauhastulehdus. En heti huomannut, koska Tuikku ei oirehtinut takapäätä vetämällä eikä sillä aiemmin ole ollut sellaiseen taipumusta.
Ensi syksynä 2023 Katselmus kuulemma on Keski-Suomessa. Sitä kohti! Tuikullakin alkaa olla jo karvaa ihan riittävästi omiin tarpeisiin. Virkeä, ja veteraaniksi riittävän hoikka koirakulta se on.
Kommentit