Nukutaan ja syödään. Siinä ne päätoimet edelleen on. Enenevästi silti myös möyritään, kokeillaan liikkumista neljällä tassulla, purraan kaveria poskeen, pungetaan yli sisarusten nukkuvan muurin. Äänenkäyttöharjoituksia on monenlaisia. Haukuntaa, murinaa, kiljuntaa, ulvontaa. Kaikkea kokeillaan. Omaa ääntä on kai kiva kuunnella, kun on korvat, joilla kuulee. Hännätkin heiluvat. Ja hampaat puhkeilevat. 

Papu Parkki Punapanta keksi ulvomisen ensimmäisenä:

Papu on muutenkin aktiivinen ja touhukas kolmeviikkoinen. 

Tuuli on melko rauhallinen, mutta määrätietoinen tyyppi. (Tuuli on tosiaan jo saanut lopullisen kutsumanimensä. Ainoan tytön koti on ollut tiedossa syntymästä asti.)

R

Massu Valkomasu Keltapanta touhuaa, muttei kamalasti touhota.  

Tumppu Valkotassu Sinipanta ei pidä suurta meteliä. Tai ainakin vielä eilen niin luulin. Tånåån taisi Tumppukin kekata ulvomisen jalon taidon.

Kolmeviikkoisten luonnehditahan on ihan leikkiä ja  arpapeliä. Huomenna on jo uudet kujeet ja yllätykset. 

Tänään viimeisteltiin laatikon ympärille turvallinen aitaus sillä päivänä minä hyvänsä on odotettavissa pentuja yli laidan ja maailman valloitus etenee. Veikkaan, että ensimmäisenä pudottautuu lattialle seikkailemaan Parkki-Papu.

Lauantaina kylässä kävi Hallan veli Haiku. Paljon on samaa näköä sisarusten olemuksessa.