Tänään käytettiin veijarit pentutarkastuksessa Tohtori Kontulla Joensuussa. 25 kilometrin matkan alun meno oli äänekästä. Sitten takakontti hiljeni ja vastaanotolla oltiinkin jo rentoja ja rehvakkaita. 

Mainio sakki.  Eläinlääkärin mielestä muuten mainioissa oli jotakin puutteita. Kiveksiä löytyi kolmelta urokselta vain yksi ja sekin vasta matkalla paikalleen. Kahdella pojalla on napatyrä, toinen sentin ja toinen 5 millin kokoinen. Fiksumpi kasvattaja olisi varmaan itsekin ne huomannut.

Kotimatkalla oli hipi hiljaista eikä kaverit ole päässeet vauhtiin vielä nyt illallakaan. Otinpa sitten viikkokuvat ihan matalalennosta.

Tässä Massu Keltapanta, virallisesti Soutajan Vaarojen Vapaus, kutsumanimeltään luultavasti Varri.

Tässä Parkkipoika Punapanta. Parkkipojalla on jo monta nimimuunnosta. On Parkkipapu ja Parkkipate. Kutsumanimeä en vielä tiedä, mutta virallisesti Soutajan Koskien Ärjy. 

Sitten ritari Sinipanta, Tumppu ja tulevaisuudessa kenties Vatti. Virallisesti Soutajan Järvien Loiskinta.

Tuuli on viralliselta nimeltään Soutajan Korpien Kuiskinta.

Ehkä joku huomasikin, että nimien inspiroija on ollut Suomen komein maakuntalaulu, Ilmari Kiannon kauan sitten sanoittama Kainuun maakuntalaulu. Nälkämaan laulu. 

Paljon on taas viikossa tapahtunut.  Pennut ovat tutustuneet talon vanhoihin koiriin, toistaiseksi vielä aidan takaa. Alkujännitys on ollut molemminpuolista. On purtu porkkanaa ja ulkoiltu ja laajennettu reviiriä sisälläkin.