Artikkelia päivitetty 6.9. Eetun terveystietojen osalta.

Saattelimme kotona Humun kanssa Tuikun revontulirekeen vappuaattona. Tuikun vaivat olivat aika tavallisia vanhuuden vaivoja: kuulon huononemista, jäykkyyttä, hankaluutta pitkän makaamisen jälkeen nousta ylös. Ei siis mitään odottamatonta, akuuttia sairautta. Mieleltään se oli sama kiltti, lempeä, tunnollinen paimen ihan loppuun asti. Sydämestä vihlaisi, kun se edelleen nousi ja köpötteli varmistamaan olinpaikkani jos hetkeksi hävisin näkyvistä (ja kun se vähän sikeämmin nukkuessa havahtui "katoamiseeni"). Viimeaikoina löysin sen usein öisin katselemasta ulos parvekkeen ikkunasta. 

Yhteiselo olisi kipulääkkeen turvin voinut vielä hetken jatkuakin ellei autoilusta olisi tullut ylivoimaista. Tuikku ei oikein päässyt enää edes auton lattialle, johon se vielä viime kesänä kapusi ja siitä sitten omia aikojaan penkille. Enkä minä, toinen vanhus, jaksanut sitä nostaa. Autosta ei muutenkaan löytynyt enää sopivaa tilaa, johon se olisi voinut mukavasti asettua. Sillä oli paha olla ja meillä tiedossa kesällä paljon matkustamista, pitkiäkin matkoja.

Kiitos, Tuikku, kaikesta. Kiitos myös maailmasta, jonka pentujesi myötä avasit.  On ollut hieno rupeama kokea koiran kasvatuksen iloja ja suruja. Viimeisin  emälinjaasi jatkava Soutaja-pentue täyttää muutaman päivän kuluttua vuoden. Kasvattien elämää seuraan tietysti edelleen etänä, mutta oma kasvatustyöni päättyy tähän. Aivan pieni mahdollisuus on siihen, että vielä syntyisi pentue, joka rekisteröidään Soutajiin. Luonani pennut eivät kuitenkaan enää synny.

Kotisivut sulkeutuvat heinäkuun lopussa. Sieltä olen poiminut tuohon alle yhteenvedon Soutajan kenneliin rekisteröidyistä pentueista 12 vuoden ajalta. Blogi päättyy tähän,  mutta yhteenvetoa saatan myöhemmin päivittää, kun uutta tietoa kasvateista kantautuu. Tärkein väylä terveystietojen osalta on Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran kotisivujen kaikille avoin terveystietokanta. Jokainen paimensukuisen omistaja voi sinne itse päivittää koiransa terveystietoja ja toivottavasti niin tekee. 

Kiitos kaikille blogia seuranneille, kasvatusneuvoja ja käytännön apua antaneille. Erityiskiitos Tanja Kaajaselle kaikesta yhdessä koetusta ja opitusta. Paljon enemmän tiedetään koiran kasvatuksesta kuin yhteistyön alkaessa. Paljon olisi vielä ollut opittavaa. 

SOUTAJAN KENNEL - SYNTYNEET PENTUEET

"VAARAPENTUE" s. 27.5.2024

Isä: Maltti (Ulapan Pamir) Lonkat B/B, kyynärät 0/0, polvet 0/0, selkä puhdas, prcd-PRA terve, pompe terve, DM puhdas, IFT122-PRA ei tiedossa

Emä: Halla (Soutajan Oppo Onkijatyttö) Lonkat A/A, kyynärät 0/0, polvet 0/0, selkä puhdas, prcd-PRA terve, pompe terve, DM ei tiedossa, IFT122-PRA ei tiedossa

Viisi pentua: Nartut: Soutajan Korpien Kuiskinta (Tuuli). Toinen tyttö, Pikkumusta, lopetettiin muutaman tunnin ikäisenä eläinlääkärissä kitalakihalkion vuoksi.

Urokset: Soutajan Vaarojen Vapaus (Varri), Soutajan Koskien Ärjy (Nalle), Soutajan Järvien Loiskinta (Watti)

Terveydestä: Pentue on polveutumisen perusteella terve prcd-PRAn ja pompen osalta, Pentutarkastuksessa kahdella uroksella todettiin napatyrä (1 cm ja 0,5 mm)

"SOUTUVENEILIJÄPENTUE" s. 13.2.2021

Isä: Uljas (Aina Valpas Uljas Uskollisuus) Lonkat A/A, kyynärät 0/0, polvet 0/0, selkä puhdas, prcd-PRA terve, pompe terve, DM kantaja

Emä: Luumu (Soutajan Syysusva) Lonkat A/A, kyynärät 0/0, polvet 0/0, selkä puhdas, prcd-PRA terve, pompe terve, DM puhdas, IFT122-PRA terve polveutumisen perusteella

Kuusi pentua: Nartut: Soutajan Maura Meloja (Taika), Soutajan Oppo Onkijatyttö (Halla)

Urokset: Soutajan Konoi Kokkavahti (Vilkku), Soutajan Pedri Perämies (Haiku), Soutajan Kostja Kalamies (Kostja), Soutajan Hotti Huopaaja (Merri)

Terveydestä: Pentue on polveutumisen perusteella terve prcd-PRA:n ja pompen osalta. Konoi Kokkavahti on testattu IFT122-PRAn osalta terveeksi, DM kantajaksi. 

Yhdellä uroksista (Soutajan Kostja Kalamies) on kivesvika.

"TUNTURIPENTUE" s, 12.4.2020

"SÄÄPENTUE", s. 29.7.2018

Isä: Topi (Topi) Lonkat B/B, kyynärät 1/0, polvet 0/0, silmät ok, prcd-PRA:terve, IFT122-PRA: terve, DM:puhdas, pompe:terve

Emä: Sumu (Soutajan Saanan Sumu) Lonkat B/C, kyynärät 0/0, polvet 0/0, silmät ok, prcd-PRA:terve, IFT122-PRA: terve, DM:puhdas, pompe: terve

Kuusi pentua: Nartut: Soutajan Syysviima (Hely), Soutajan Syyshalla (Halla), Soutajan Syysusva (Luumu)

Urokset: Soutajan Paukkupakkanen (Kuura), Soutajan Lumipyry (Pyry), Soutajan Talvituisku (Urho)

Terveydestä: PEVISA- tiedot löytyvät Kennelliiton kaikille avoimesta jalostustietokannasta. Pentue on polveutumisen perusteella terve prcd-PRA:n, IFT122-PRA:n, pompen ja DM:n suhteen.

Hallalla (Soutajan Syyshalla) on ollut ajoittain hiivaa tassuissa.

"HELLEKESÄN PENTUE" s.10.7.2018

Isä: Liehku (Adamuksen Liehku) Lonkat B/A, kyynärät 0/0, polvet 0/0, silmät ok, prcd-PRA: terve, DM:terve, pompe: terve

Emä: Piko (Soutajan Iin Ilonpilke) Lonkat C/C, kyynärät 0/0, polvet 0/0, silmät ok (iris-iris todettu), prcd-PRA: terve, DM:terve, pompe: kantaja

Seitsemän pentua: Nartut: Soutajan Hellehetki, Soutajan Poutapäivä, Soutajan Aurinkoinen

Urokset: Soutajan Sadekuuro, Soutajan Ukonilma, Soutajan Kuumotus

Kuumotus on sokea tai heikkonäköinen, mutta jäi eloon ja rekisteröitiin EJ-rekisteriin. Yksi poika , "Patu", kuoli tapaturmaisesti ennen luovutusta ja rekisteröintiä.

Pentue syntyi ja kasvoi Näökkään kennelissä.

Terveydestä: PEVISA-tiedot löytyvät Kennelliiton kaikille avoimesta jalostustietokannasta. Pentue on polveutumisen perusteella terve prcd-PRA:n ja DM:n suhteen. Pompen statusta ei tiedetä, koska emä on kantaja. Selviää geenitestillä erikseen.

"LAPINMATKAPENTUE" s. 22.11.2015

Terveydestä:

Pentue polveutumisen perusteella terve: prcd-PRA, DM.

Pompen-testatut: Saanan Sumu terve, Iin Ilonpilke kantaja.

Pentueen isän, Kurun, myöhemmässä pentueessa (s.5.12.2015) Reppulin kennelissä syntyi kaksi OI-sairasta pentua. OI-sairaus ilmenee pian syntymän jälkeen ja pennut täytyy lopettaa ennen luovutusikää. Tuikun pennut ovat terveitä, mutta saattavat kantaa virhegeeniä, joka täytyy jalostussuunnitelmissa ottaa huomioon. Otatin kaikista pennuista verinäytteen ennen luovutusta Helsingin yliopistossa tehtävää tutkimusta varten.

"VESILINTUPENTUE" 25.6.2013.

Viimeinenkin pentunen Varri kotiutui pari viikkoa sitten. Tässä Varri pari päivää ennen lähtöä. Katse kohti tulevaisuutta.

Läksiäiskuvat pennuista jäivät tällä kertaa ottamatta. 

Ainoa tyttö sai viralliseksi nimekseen Soutajan Korpien Kuiskinta, kutsumanimeltään Tuuli. Tuuli muutti emänsä Hallan oppiin Joensuuhun.

Keltapannasta tuli Soutajan Vaarojen Vapaus. Kutsumanimekseen se sai Varri. Varri muutti Hallan veljen Haikun perheeseen pääkaupunkiseudulle. 

Punapanta, Soutajan Koskien Ärjy, sai kutsumanimen Nalle. Nallen koti on Iitissä. Perheessä on myös vanha husky ja kissa. Paimensukuinen lapinkoirakin perheessä on ollut.

Sinipanta, virallisesti Soutajan Järvien Loiskinta, on Watti. Se asuu nyt Kontiolahden Lehmossa. Perheen kuuluu myös vanhempi paimensukuinen "isoveli". 

Kaikki pennut päätyivät siis tällä kertaa perheisiin, joille paimensukuinen lapinkoira on ennestään tuttu. 

Mekin Tuikun ja Humun kanssa kotiuduttiin Helsinkiin. Vähän väsyneinä, mutta riittävän reippaina pikkulenkeille. Kovin pitkiä lenkkejä ei Tuikku enää jaksa eikä Humukaan usein halua. Enkä minäkään jaksa ja halua.

Hyvää syksyä kaikille! Päivitysten välit pitenevät.  

Tänään käytettiin veijarit pentutarkastuksessa Tohtori Kontulla Joensuussa. 25 kilometrin matkan alun meno oli äänekästä. Sitten takakontti hiljeni ja vastaanotolla oltiinkin jo rentoja ja rehvakkaita. 

Mainio sakki.  Eläinlääkärin mielestä muuten mainioissa oli jotakin puutteita. Kiveksiä löytyi kolmelta urokselta vain yksi ja sekin vasta matkalla paikalleen. Kahdella pojalla on napatyrä, toinen sentin ja toinen 5 millin kokoinen. Fiksumpi kasvattaja olisi varmaan itsekin ne huomannut.

Kotimatkalla oli hipi hiljaista eikä kaverit ole päässeet vauhtiin vielä nyt illallakaan. Otinpa sitten viikkokuvat ihan matalalennosta.

Tässä Massu Keltapanta, virallisesti Soutajan Vaarojen Vapaus, kutsumanimeltään luultavasti Varri.

Tässä Parkkipoika Punapanta. Parkkipojalla on jo monta nimimuunnosta. On Parkkipapu ja Parkkipate. Kutsumanimeä en vielä tiedä, mutta virallisesti Soutajan Koskien Ärjy. 

Sitten ritari Sinipanta, Tumppu ja tulevaisuudessa kenties Vatti. Virallisesti Soutajan Järvien Loiskinta.

Tuuli on viralliselta nimeltään Soutajan Korpien Kuiskinta.

Ehkä joku huomasikin, että nimien inspiroija on ollut Suomen komein maakuntalaulu, Ilmari Kiannon kauan sitten sanoittama Kainuun maakuntalaulu. Nälkämaan laulu. 

Paljon on taas viikossa tapahtunut.  Pennut ovat tutustuneet talon vanhoihin koiriin, toistaiseksi vielä aidan takaa. Alkujännitys on ollut molemminpuolista. On purtu porkkanaa ja ulkoiltu ja laajennettu reviiriä sisälläkin.

Viisi viikkoa täyttyi jo maanantaina. Eilen tiistaina käväisi Hallan isän Uljaan oma Tuija tervehtimässä pentuja. Koko joukko tietysti tunki syliin, kiipesi rinnuksilla ja yritti suukotella. Tuija osaa puhua koiraa ja kaikki koirat sen heti ymmärtävät.

Otettiin taas samalla kuva joka iikasta erikseen. Tässä Massu Peukalonpurija ja Putaan Pulla:

Massulle maistuu ruoka ihan erityisen hyvin vaikka eivät muutkaan pojat syömisten kanssa aikaile.  Massulla on muuten kaksoiskannus toisessa takajalassa, Tuulilla molemmissa.  Tuijan ohje on, että kannataa leikata muita kynsiä useammin. 

Seuraavana vuorossa Tumppu, josta taitaa tulla Vatti:

Tumppu on sisarussarjan rauhallisin. Osallistuu kyllä paineihin ja yhteisiin vetoleikkeihin. Vähän harjoittelee ärinääkin, mutta kun joku haastaa rajuun painiin, mielellään vetäytyy. Tumppu tykkää kiskoa sisaruksiaan hännästä. Viihtyy hieman sivussa, tarkkailee tilanteita, mutta saattaa rientää sekaan, kun jokin mylläkkä on meneillään.  Kun muut notkuvat portilla ihmisen tullessa, istuu Tumppu vähän kauempana ja pitää tiukan katsekontaktin tulijaan. Tarjoaa tavatessa vasenta, valkoista tumpputassuaan.  Tumppu on pentueen rauhallisin.

Tässä on sitten Parkki-Papu: 

Parkki parkkeeraa sinne, missä tapahtuu. Edelleen sisaruksista äänekkäin, vaikka kyllä muistakin ääntä lähtee. Parkki on seurallinen ja tulee erityise mielelään syliin. Sattumalta otetuissa tilannekuvissa Parkki on usein toinen osapuoli. Massun kanssa painivat jo hurrrjina, är ja mur. Tasaväkinen taistelupari. Kun ihminen hiipii kurkkaamaan nukkuvia pentuja, on Parkki valppaana, ponnahtaa esiin - ja muutkin havahtuvat sitten siihen sähläämään. 

Parkki ja Tuuli hakeutuvat usein yhteen, välillä sattumalta, mutta joskus kai myös ihan tarkoituksella:

Tässä painipari Parkki ja Massu;

Vielä Tuuli tyttönen:

En nyt heiluta sukupuolikorttia, mutta Tuuli on kyllä porukan fiksuin jäsen, ainakin tällä hetkellä. (Anteeksi, pojat!) Se on harkitseva ja määrätietoinen. Tekee tilanneanalyyseja siitä, mitä tapahtuu ja syöksyy sitten joukkoon (harkintansa mukaan). Kiertää sentti sentiltä aitausta löytääkseen sen pienen ihmiseltä huomaamatta jääneen kolon, josta pääsee pujahtamaan teille tietymättömille. Tuuli on selvä kuningatar prinssiensä keskellä. Ei mikään päällepäsmäri, mutta itseluottamusta roppakaupalla.  Kuvassa kuningatar ja prinssit Massu ja Tumppu,

Reippaita pikkukoiria ovat koko sakki. Ja kuten Tuijakin totesi: ihmisiä ei aristella. 

Niin paljon tapahtuu koko ajan, ettei perässä meinaa pysyä. Eilen kävi Eila rakentelemassa aidan pihalle. Kivirapuille levitettiin räsymatot, jotka ovat peräisin Jorma Ollilan nykyisin omistamasta kartanosta. Saavat arvoisensa tehtävän pentujen matkan pehmentäjinä.  Loppuviikosta aloitetaan ulkoilu.  Tanjan tyttö Inka oli tänään monta tuntia kenneltyttönä. Leikitti ja sylitteli pentuja. Inkan kanssa napattiin sitten muutama kuva pennuista. Oli päivän touhuista väsynyttä porukkaa, ei kovin poseeraamistuulella.  Peukaloa (ja varpaita ja housun lahkeita ja sukkia jne.) jaksaa aina silti vähän jyystää. Tässä Tumppu Sinipanta peukalonpuruhommissa: 

Papu Punapanta valitsi kengännauhan (myös pohja olisi maistunut).

Massu Keltapannalla oli tuumaustauko:

Tuulikin oli kuvaushetkellä mietteissään. 

Joka iikka innostuu ihmisen äänestä,  ryntää luokse, heiluttaa pientä häntäänsä. Ovat reippaita ja kovin nättejä pikkuhauvoja jokainen.  

Tänään oli jauhelihamaistiaiset. Hyvin maistui nokare jokaiselle. Huomenna lisää. Ohjelmassa myös toinen matokuuri.