sunnuntai, 2. tammikuu 2022

Elämä päättyi - ja uusi alkoi

sanni2021.jpg

Lapissa on sanonta, että kun koira kuolee, se nousee revontulirekeen. Sanni nousi vuoden lopussa siihen rekeen. Tämä kuva yllä on minulle erityisen rakas. Siitä välittyy Sannin levollinen puoli. Näen, miten se asettuisi tunturiin tarkkailemaan ympäristöään ilman turhaa hötkyilyä. Samoin näki yksi pohjoisen vanha kasvattaja tavatessamme Rymättylässä paimensukuisten kesäleirillä Sannin teinivuosina. Siellä muuten tavattiin ensimmäistä kertaa myös Sannin tuleva sulho Viksu, vaikka rimpsat eivät vielä silloin käyneet pienessä mielessänikään. 

P1010856.JPG

Soutaja sai ihailla kauniita koiriaan. Sillä kaunis Sanni oli, kaunis ja sulavaliikkeinen. Sen keveää liikettä jaksoin ihailla pitkiä aikoja. Se oli koira, joka hauskuutti itse itseään ellei seuraa löytynyt. Ja se oli koira, jolla riitti ihmisystäviä ja ihailijoita minne se ikinä menikin. 

kuva2.JPG

Sannin pennuista Samu (Soutajan Suokukko) oli mukana metsäretkellä, kun muut olivat jo lähteneet omiin koteihinsa. Eräkoira Samusta on sittemmin tullutkin. Minä pidin kyllä koko porukkaa irrallaan metsässä vaikka tässä auton vieressä ovat visusti hihnoissa. Sanni oli luotettava. Joskus riista- tai saalisvietti (molempia oli) vei voiton, mutta hetken perästä se ilmaantui muina naisina kieli maassa roikkuen takaisin.

DSC_0005.JPG

Sanni puhui silmillään, korvillaan ja koko kehollaan. Iloa se ilmaisi  taivuttamalla hapsukorviaan ja heiluttamalla häntäänsä niin, että koko runko taipui, joskus miltei kaksinkerroin. Korvista saattoi lukea iloa, huolta, jännitystä, oikein tunnekirjon. Eihän ihminen koskaan voi olla varma, miten oikeaan eläimen tunteiden tulkinta osuu, mutta Sannin kanssa kommunikaatio kyllä pelasi - ainakin ihmisen näkökulmasta. (Minun koirathan eivät lähetä somessa terveisiä, eivät osaa puhua saati kirjoittaa ihmisten kieltä. Ne eivät ole ylpeitä jälkikasvustaan. (Minä kyllä olen ylpeä niiden jälkeläisistä.) Ne ovat koiria, joilla on koirien vaistot ja vietit.  Ne elävät tässä hetkessä.Tunteita ne kyllä tuntevat, mutta eivät ihmisten tunteita ja koirina niitä yritän  kunnioittaa, välttää inhimillistämistä vaikken aina onnistu.)

silva3.jpg

Sanni oli aina se, joka tahtoi liki. Tuikku tykkää pienestä välimatkasta. 

Kuva alla on otettu joulukuun alussa. Se jäi viimeiseksi kuvaksi Sannista.

IMG_20211222_191524.jpg

Matti  palasi vuoden kolmanneksi viimeisen päivän iltana kotiin eläinlääkäristä tyhjän pannan ja hihnan kanssa ja kirjoitti: "Viimeiset tassun jäljet alkavat jo peittyä lumen alle."

IMG_0617 (1).JPG

Elämä on kummallista. Vuoden viimeisenä päivänä syntyi kuusi reipasta paimensukuista lapinkoiraa. Uusi vuosi tuo varmasti tullessaan paljon hyvää.

pennut 1 vrk.jpg

Kuva: Mirja Siljander

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!

Ihmisten kiitos siitä, että olit, Puurattaren Saraht. Ja Puurattaren Kirstille kiitos siitä, että Sannin annoit.

 

sunnuntai, 26. joulukuu 2021

Joulun aikaan

Meidän perheessä joulun alla juhlitaan jonkun synttäreitä harva se päivä.Yhdet  tärkeimmät synttärit on tietysti Sannin. Sanni täytti 21.12. 14-vuotta. Kuvassa Sanni-muori on  syntymäpäivänsä tienoilla pikkuvauvan vahtina. 

IMG_20211222_191524.jpg

Sagan kotiväeiltä sain jouluterveiset kuvien kera. Sagan jouluun kuuluu leikkiä, unta ja ulkoilua (ja tietysti myös leivonnaisten paistamisen vahtimista)

saga.jpg

saga3.jpg

 

saga2.jpg

Soutajan Aurinkoisen kuvista kiitos Sagan kotiväelle! Kiitos myös toisenlaisista kuvista! Sagan lonkat ja kyynärät on nimittäin kuvattu, tuloksena 0/0 ja C/C.

Pakkanen paukkuu ja maa on luminen tänään täällä pääkaupungissakin. Nyt  minun täytyy kyllä perua puheitani. Koko joulun tienoon se on ollut Humu, joka on vetänyt joukkoja ulkona nenä maassa.  Vauhti on  niin kova, että normaalisti tunnin lenkki taittuu puolessa tunnissa, mutta sisälle ei ole mitään kiirettä. Lumipeitteen aikana varmistuu, että  omistan metsästyskoiran. Peuran ja jäniksen jälkiä seurataan erehtymättä. Myös koiratyttöjen hajujen perässä juoksemme koko lauma. 

Humun tulosta lähtien aikomus on ollut aloittaa sen kanssa mejä-harrastus, johon tykästyin aikanaan jo noutajien kanssa. Tuikun ja Sanninkin kanssa on aina joskus vähän kokeiltu.  Humun kanssa on kuitenkin jäänyt aloittamatta. (Teko)syitähän riittää: milloin ei ole ollut sopivaa luvallista maastoa, milloin liian kuuma, milloin emännän polvi on kipeä. Ensi kesänä sitten! Nyt olen ainakin kaivanut hajuerottelun harjoitteluvehkeet kaapista. Humuhan innostuu siitä valtavasti ja kyllä Tuikkukin tykkää.

Sormia paleli ulkona sen verran, että kamera jäi kaulaan. Piti ottaa Humusta kuva. Erityisen kuvauksellinen se ei tosin ole miltei maata laahavassa talvipalttoosaan. (Maavara kun on niin matala.) Pistän tilalle tämmöisen lepokuvan.

IMG_0324.jpg

Sen  ja Tuikun tuikkeen myötä toivotan leppoisaa joulun jatkoa ja onnekasta uutta vuotta!

DSC_0837.JPG

 

torstai, 9. joulukuu 2021

Alkutalven kuulumisia

Valkeata joulukuun alkua toivotamme Helsingistä!

IMG_20211209_081211.jpg

Nyt on Tuikun ulkoilukelit kohdallaan!  Tasan ei mene onnenlahjat sillä mäyräkoira Humulle -15 on ehdottomasti liikaa, ainakin ilman tossuja. Ei tarvita kamalasti koiranlukutaitoa asian tulkintaan, kun Humu heittäytyy heti alkumatkasta selälleen vedettäväksi kuin pulkka.  ilmeisesti tassuja palelee. Sitten palataan melko pikaisesti takaisin kotiin. Kesällä puntit tasoittuvat. Humua eivät helteet haittaa, mutta Tuikun lenkit pidetään silloin lyhyinä. 

Tuikun tyttö Sumukaan ei pakkasta pelkää ja hyvä niin, sillä Karjalan laulumailla talvea piisaa:

sumu.jpg

Soutajan Saanan Sumun kuva Tanja Kaajanen.

Sumulla on tuossa se sydämet murskaava ilmeensä ja semmoinenhan se Sumu on.

Sumun siskon Pikon tyttö Hilla nauttii myös lumitalvesta täysillä täällä etelässä.

Hilla.jpg

Soutajan Poutapäivän kuva Liisa Lahdenperä (tai  Maisa Juntunen).

Talvea fanittaa myös Sumun tyttö Ja Hillan serkkutyttö Muisto:

muisto.jpg

Soutajan Vuotsan Muiston kuva Tanja Kaajanen.

Testejäkin on tehty.

Liisa käytti Hillan luonnetestissä. Pisteitä ei paljon herunut (31). Tulos on niin pieni, että  testin saisi halutessaan uusia, onhan tuo testi aina vain sen hetkinen tilanne. Tuomari oli Liisalle sanonut, että uusintaan sitten isännän kanssa. Hillaa oli huolettanut Antin jääminen katsomoon. Lopulta Antti oli käsketty pois näkyviltä. Sama huomattin paimenessa Pukkilassa. Lampaita tärkeämpää olisi ollut saada oma lauma (Liisa ja Antti)  kokoon. Sellainen perheen paimentaja! Ei testitulos yllättänyt, sillä tuumaileva ja varovasti uusiin asioihin tutustuva tyttö Hilla on, pärjää silti hyvin  toisten koirien, ihmisten ja myös lasten kanssa. 

Sumu, Topi ja Briha on testattu uuden löytyneen virhegeenin IFT122-PRA varalta. Kyseessä on silmän rappeumatautia aiheuttava geeni, johon nyt on kehitetty testi. Kaikki kolme ovat testitulosten perusteella terveitä. Siten myös Sumun ja Brihan sekä Sumun ja Topin pennut ovat polveutumisen perusteella terveitä eivätkä kanna virhegeeniä. (Jos molemmat vanhemmat ovat terveitä, ovat pennutkin terveitä. Jos toinen olisi ollut kantaja ja toinen terve, olisivat pennut voineet olla kantajia, mutta eivät itse sairastuisi. Jos molemmat vanhemmat olisivat kantajia, on mahdollista että pentu ajan myötä sairastuu ja sokeutuu.) Ilmeisesti on olemassa vielä joku muukin PRA-sairaus, sillä kuulin että nyt on löytynyt ainakin yksi PRA-sairas suomenlapinkoira, joka on testattu terveeksi sekä mainitsemani IFT122-PRA:n  että aiemman löydetyn prcd- PRA:n suhteen terveeksi. 

Vielä yksi testitulos: Hillan sisko Saga (Soutajan Aurinkoinen) on pokannut diplomin susitestistä. Nyt Saga kuuluu osallistuvan valppaasti kaikkeen joululeivontaan vahtimalla uunissa paistuvia, tuoksuvia leivonnaisia ja ruokia - kuten viime vuonnakin joulun alla. 

Lumista talven jatkoa kaikille! 

 

 

 

 

 

torstai, 25. marraskuu 2021

Kaksivuotissynttärit lähenee

Eilen Helsingissä satoi ripaus lunta  niin, että kävelytiet paistoivat hetken valkoisina. Kummasti valaisi maisemaa. Tänään on taas tarjolla mustuutta. Facebookissa on putkahdellut useamman kerran esiin muistoja marraskuun lopulta kahden vuoden takaa, kun Helylle etsittiin uutta kotia.  Tässä Hely kaksi vuotta sitten väliaikaismajoituksessa Liisan luona. Kuvassa myös serkkunsa Hillan (Soutajan Poutapäivä) häntä.

IMG_0552 (1).JPG

Oli iltapimeää ja pääkallokeli, kun Liisan kanssa ja Liisan kyydillä ajettiin Lohjalle hakemaan Helyä. Olihan siinä muutama käänne ennen kuin nykyinen koti löytyi ja Joensuusta lähti  kolmen naisen partio aamuvarhaisella kohti Helsinkiä koiranhakumatkalle. Uusi emäntä taisi lähteä reissuun suoraan yövuorosta. Edelleen oli suorkea keli, liukasta ja pimeää kuten joulukuun alussa usein on. Matka jatkui heti takaisin Joensuuhun, porukka autossa vain lisääntyi yhdellä koiralla. Perille pääsivät  ja kohta Lehmossa juhlitaan Helyn kahta vuotta uudessa kodissa. Vilma Riikosen ottama kuva alla on tältä syksyltä:

IMG_0554.JPG

Sama hymy ja kiinteä kontakti molemmissa kuvissa.

Taas mietin sitä, miten paljon apua olen tarvinnut ja saanut tämän lyhyen kasvattajapolun varrella. Niin tässä kodin etsinnässä ja vaihdossakin. Kiitos Hillan porukoille Liisalle ja Antille ja myös Nupun perheelle Tapanilaan. Oli hienoa saada tutustua Nuppuun, ensimmäiset vuotensa pentutehtaassa luokattoman kehnoissa oloissa kasvaneeseen lapinkoiraan.  Oli jotenkin ihan liikuttavaa nähdä, miten onnellista koiran elämää eläinsuojelun kautta uuteen kotiinsa tullut Nuppu nyt eli. 

Kodinvaihto on joskus ainoa vaihtoehto. Se voi olla viisain ratkaisu silloinkin, kun se ei olisi ihan välttämätöntä. Lämpimät terveiset sinne Helyn vanhaan kotiin, josta Hely sai hyvän lähdön elämälleen! Porukalla löydettiin huippuratkaisu. 

maanantai, 22. marraskuu 2021

6-vuotiaiden kuulumisia

Tuikun seitsikko täyttää tänään kuusi vuotta. Seitsemän onnenpamausta kuusivuotiaille!  

12357017_1010534605656347_942907738726313181_o.jpg

12357126_1009567175753090_7958896568748739693_o.jpg

Kyselin joku aika sitten pentujen kuulumisia. Pennuthan muuttivat ympäri Suomea, eikä yhteisiä tapaamisia ole järjestetty.

Seita (Soutajan Muonion Myräkkä) voi hyvin, rakastaa ihmisiä ja toisia koiria. Autoilusta ei pidä, mikä on harmi koska perhe käy usein Lapissa. Yksi haimatulehdus on ollut. (Seitalla on kuulemma painoa turhan paljon, ja sehän yhdistetään usein haimatulehdukseen kuten myös rasvainen ruoka.)

Hallalekin  (Soutajan Kolarin Kukka) kuuluu hyvää. On "todella" kiltti ja seurallinen,  toisaalta melko omapäinen. Halla on edelleen olemukseltaan pentumainen, leikkisä ja iloinen niin, ettei uskoisi olevan jo hyvinkin aikuinen koira. 

Halla on ollut terve lukuunottamatta paria anaalirauhastulehdusta, jotka loppuivat ruokaa vaihtamalla. "Kaiken kaikkiaan ihana koira, joka on juuri sopiva meidän perheeseen.", kirjoitti omistaja.

Ronjaa (Soutajan Tornion Tuiverrus) omistaja kuvailee ystävälliseksi ja kiltiksi. Hyvin on heilläkin kuulemma mennyt. Myös Ronilla on ollut anaalirauhasvaivoja, jotka loppuivat ruokaa vaihtamalla. Kerran hiivaa korvissa. 

Nemon (Soutajan Pellon Puhuri) kuulumisista on jo vähän enemmän aikaa. Nemohan on PEVISA-tutkittu ja tietojeni mukaan kaikin puolin terve maalaispoika. Aina joskus on minullekin tullut  Nemosta jalostuskyselyjä, mutta sopivaa morsmaikkua ei ole tainnut vielä löytyä.  Nemolla saattaa olla vielä toinen kuusi vuotta aikaa astutella. Toivottavasti kiva tyttö löytyy.

Sumua (Soutajan Saanan Sumu) näenkin aina silloin tällöin, viimeksi elokuussa. Sumulla  on kaksi reipasta pentuetta, jotka toistaiseksi ovat terveitä nekin. (Hallalla on ollut ajoittain hiivaa tassuissa.) Sumu itsekin on edelleen jotenkin pennun oloinen, kaunis koira. Minulle se on tyypiltään tosi mieleinen. 

Pikokin (Soutajan Iin Ilonpilke) pyöräytti tänä syksynä toisen pentueensa Näökkään kenneliin. Ensimmäiset pennut ovat tietojeni mukaan kaikki olleet terveitä. Myös sokea Hugo on komea, leikkisä,  iloinen ja kaikin puolin terve koira.(Sokeushan ei ole sairaus.)  Onnea Näökkään kennelin ekalle ihka omalle pentueelle sekä myötätuulta ja hyvää jatkoa kennelin kasvatustyölle!

Tuikun pennuista ainoa, josta en ole pitkään aikaan kuullut, on Elve (Soutajan Taivahan Tuike). Omistajaan en ole saanut yhteyttä. Yritän jatkaa Elven jäljittämistä.

Toistaiseksi siis kuulumiset ovat mukavia. Mitään kovin vakavaa sairautta ei kellään ole vielä ollut, ,ja luonteetkin vaikuttavat ihan kelvollisilta perhekoirille. Monet sairaudet  toisaalta puhkeavat vasta vähän myöhemmällä iällä, mutta nyt en mieti tulevaa, vaan tuuletan täysillä kuusivuotiaille! 

  • Lisää lukemista