sunnuntai, 29. maaliskuu 2020

Lisää Brihan kuvia

Brihan kotiväki lähetti kuvia  Sumun sulhosta Brihasta eli Nutukas Haltinhurtasta. Kuvassa hurtta on  nimensä veroisissa maisemissa. Brihan kasvattaja  Nutukas-kennelin Eeva Kähönen  totesikin, että tunturikoiria ovat molemmat,  sekä Briha että Sumu (Halti ja Saana.)

briha2.jpg

Tanjan kanssa kutsumme pentuetta työnimellä "tunturipentue". Lisäsin Brihan kuvia enemmän tuonne aiempaan postaukseen Brihasta ja Sumusta. Klikkaa tuosta alta: 

https://soutajan.vuodatus.net/lue/2020/03/sumu-ja-briha-pentuja-toiveissa

torstai, 26. maaliskuu 2020

Talvi humahti ohi huomaamatta

Uudeltamaalta ei saa poistua, mutta ei se mitään. Haistellaan kevään etenemistä kotinurkilla.

Naapurissa ryhmäpuutarha heräilee talvitorkuilta. 

DSC_0434.jpgDSC_0436.jpg

Malttamattomimmat jo kokeilevat, kestääkö selkä.

'DSC_0451.jpg

Tähän passaa kohta jo istahtaa päiväkahveille (katsomaan, kun ahkerat kuokkivat palstoillaan.)

DSC_0447.jpg

Tuikun silmät tuikkivat auringossa.

DSC_0443.jpg

 Tähän vielä yksi "talvikuva" muistoksi oudon lumettomasta talvesta. Pari viikkoa sitten satoi yhtenä päivänä lunta ja lapset pääsivät tekemään talven ensimmäisen lumiukon. Siitä tuli komea ja roteva. Seuraavana iltapäivänä se olikin sitten jo tällainen.

DSC_0433.jpg

Siinä meni Helsingin talvi. Vuorokauden kesti.

Tanjan kanssa vaihdellaan Sumun kuulumisia. Alkaa näyttää vahvasti siltä, että Helsingin ulosmenotiet on pääsiäisen tienoillakin puomilla suljettu eikä lupa heltiä, jos sanoo menevänsä "varakätilöksi"  koiran synnytykseen. Eipä silti, että minua siellä tarvittaisiin, mutta itselleni se olisi ollut ilo. Hyvin Sumu siellä kuulemma voi ja pyöristyy. 

torstai, 19. maaliskuu 2020

Kuulumisia Kuhmosta

Kuuran kotiväki lähetti kuvia ja kertoili kuulumisia. Kuhmossa on tarjolla sekä lunta että syliä. Kuvissa häivähtää emänemän Tuikun ilmeet ja muutenkin muistuttaa kovasti mummokoiraansa minun silmääni. 

89927738_304146173895571_305643655762909

Ihan voisin tuosta yläkuvasta väittää, että Tuikkuhan se siinä. Alakuvassa on lapin sylikoira: 

90138611_304145593895629_315681354251920

Kahta seuraavaa voisi luonnehtia "tyypilliseksi lapinkoiraksi":

90354394_304151760561679_64891817644334790562352_304145730562282_666374718830621

 

Komea on koira ja niin on ympäristökin:

90058399_304143960562459_19271719991765890144632_304143783895810_569913933224633

 

Lunta tuli ikävä näitä kuvia katsellessa. 

Kuura on virallisesti Soutajan Paukkupakkanen. 

 

 

sunnuntai, 15. maaliskuu 2020

Sumu ja Briha - pentuja toiveissa

Iloinen kevätuutinen: Sumu on kantavana. Pentujen odotetaan syntyvän noin 16.4. eli vajaan viiden viikon päästä.  Pentueen isä on Briha, Nutukas Haltinhurtta. 

Nutukas Haltinhurtta, kuva Merja Korhonen

Briha.jpg

 

Soutajan Saanan Sumu, kuva Tuija Lauronen

Sumu%20pienennetty.jpg

Seuraavat Brihan kuvat on ottanut Brihan kotiväki.

briha3.jpg91532361_589705598286524_653696108516815briha2.jpgbriha4.jpg

Sumun kuvat Tuija Lauronen ja Tanja Kaajanen: 

sumu2%20tuija%20lauronen.jpgSumu%20tanjan.jpg

 

Tanja Kaajasen ja minun kimppaprojektin onnistumisessa on ollut monta jännittävää vaihetta. Brihaa ei ole pevisa-tutkittu ja siksipä prosessi on ollut tavanomaista monimutkaisempi. Ensiksi jännitettiin, innostuuko Brihan kotiväki astutusajatuksesta. Iloksemme siellä oltiin heti innolla mukana. Briha kävi eläinlääkärissä, jossa silmät todettiin terveiksi. Sen jälkeen haettiin Lappalaiskoirat ry:n jalostustoimikunnan suositusta yhdistelmälle. Se tarvittiin, jotta voitiin hakea Kennelliitolta poikkeuslupaa yhdistelmälle, joka ei täytä rodun pevisa-vaatimuksia. Suositus heltisi ripeästi, samoin kuin Kennelliiton poikkuslupakin. Vanhoja, käyttämättömiä uroksia halutaan käyttöön säilyttämään geenipohjan laajuutta. 

Briha on melkein 12-vuotias uros, jolla ei ole aiempia pentuja. Se on terve, hyväkuntoinen perhekoira, joka astui ihmettelemättä ja empimättä. Brihan lähisuvussa on kaihia, siksi oli poikkeusluvasta huolimatta tärkeää tutkia Brihan silmät. 

Sumu on 4,5 vuotias. Sillä on yhdet kesällä kaksi vuotta täyttävät pennut. Myös Sumu on ollut ikänsä terve ja kaikki pennut ovat terveitä, reippaita murkkuikäisiä. Sumu on terve pompen, prcd-PRA:n ja DM:n suhteen, joten vaikka Brihaa ei ole testattu, pennut voivat korkeintaan kantaa näitä sairauksia. Ne eivät sairastu itse. 

Seuraavaksi jännitetään, että tiineys ja synnytys menevät hyvin ja maailmaan putkahtaa uusia paimensukuisia lapinkoiria! 

Yhdistelmä Kennelliiton jalostustietojärjestelmässä: 

https://jalostus.kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx?RekNoE=FI56695/15&ReknoI=FIN29202/08

 

maanantai, 17. helmikuu 2020

Muistelua Tuikun syntymäpäivänä

Tuikku (Liekkas Biegga) täytti muutama päivä sitten 12.2.20  yhdeksän vuotta. Etsiskelin vanhoja kuvia ja löysin kuvasarjan meidän metsäpaimennuksestamme keväällä 2013. Kävimme parina kesänä paimentamassa Kuttukuussa. Nämä metsäpaimennukset ovat jääneet mieleeni vaikuttavina ja ihanina.  (Hyttyset olen jo unohtanut ja kuvissahan ne eivät näy). Opin myös valtavasti murkkuikäisestä koirastani - ja yllätyin täysin.  Kuvat on ottanut Mia Väisänen.

tuikku8.jpgtuikku9.jpgtuikku7.jpgtuikku5.jpgtuikku4.jpgtuikku3.jpgtuikku2.jpgtuikku.jpgtuikku6.jpg

Tuikku ei aiemmin ollut edes nähnyt lampaita. Odottelimme pihassa metsään lähtöä. Kuttukuun Sinikka Kumpusalmi ohjeisti pitämään harjoittelijakoirat kiinni, kun hänen omat koiransa hakevat lampaat navetasta. Hupsista vaan, jotenkin Tuikku pääsi karkuun, ja säntäsi talon koirien mukaan. Minä hössötin ja huusin Tuikkua takaisin, Sinikka totesi, että anna mennä. Ja niin Tuikku hävisi navettaan...ja tuli takaisin lammaskatraan perässä kumeaa paimenhaukkua haukkuen. (Sen paimenhaukku eroaa normaaleista haukkuäänistä.)  Olin yllättynyt sen määrätietoisuudesta. Se näki lampaita elämänsä ensimmäisen kerran - ja tiesi heti, mitä kuuluu tehdä.

Näin selkeästi myös sen, mitä mallioppiminen tarkoittaa. Tuikku seurasi silmä kovana talon koirien toimintaa - ja opetteli selvästi käyttäytymään samalla tavalla. Kun päästiin metsään, lampaat seisahtuivat syömään ja me ihmiset istuimme kivelle paistattamaan päivää (mukana oli myös Minna Mäntyranta-Mustonen, joka oli silloin "Sinikan opissa". Nythän lapinkoirat harjoittelevat usein Minnan luona Saajomannussa Pellossa sekä lampailla että poroilla.) 

Lampaiden syödessä koirat käyttäytyivät kuin niitä ei olisi edes kiinnostanut koko lauma. Opin, että vaikka ne näyttivät puuhaavan ihan omiaan kiinnittämättä pienintäkään huomiota lampaisiin, niillä oli koko ajan "paimenen tuntosarvet pystyssä." Kun lampaat lähtivät etsimään uutta ruoka-apajaa, siirtyivät koirat välittömästi paimenen rooliin.

Sinikka näki Tuikun potentiaalin ja ehdotti, että ryhtyisimme käymään Kuttukuussa säännöllisesti. Minulla ei siihen silloin (aika)rahkeet riittäneet ja metsäpaimennus jäi kahden kesän kohokohdaksi. Se on kuitenkin ollut minulle ihan ykköskokemus kaikista kokeilemistamme harrastuksista. 

Tuikun kanssa olisi voinut harrastaa ihan mitä tahansa. Agilityssä se on  nopea ja motivoitunut. Minä hidas ja kömpelö ja helposti periksi antava. Ralli tokon taulut se oppi hetkessä. Minäkin osaan ne kyllä nykyään - paitsi radalla. Hakuhommistakin se tykkää vaikka ei taida olla siinä ihan palveluskoiratasoa. Jäljestäminenkin sujuu - ainakin jollain tavalla. Tuikku rakastaa yhdessä tekemistä ja se rakastaa sitä, että saa tehdä minun kanssani. 

Olen valtavan kiitollinen tästä koirasta. Toivon paljon lisää yhteisiä vuosia.