Viimeinenkin pentunen Varri kotiutui pari viikkoa sitten. Tässä Varri pari päivää ennen lähtöä. Katse kohti tulevaisuutta.

Läksiäiskuvat pennuista jäivät tällä kertaa ottamatta. 

Ainoa tyttö sai viralliseksi nimekseen Soutajan Korpien Kuiskinta, kutsumanimeltään Tuuli. Tuuli muutti emänsä Hallan oppiin Joensuuhun.

Keltapannasta tuli Soutajan Vaarojen Vapaus. Kutsumanimekseen se sai Varri. Varri muutti Hallan veljen Haikun perheeseen pääkaupunkiseudulle. 

Punapanta, Soutajan Koskien Ärjy, sai kutsumanimen Nalle. Nallen koti on Iitissä. Perheessä on myös vanha husky ja kissa. Paimensukuinen lapinkoirakin perheessä on ollut.

Sinipanta, virallisesti Soutajan Järvien Loiskinta, on Watti. Se asuu nyt Kontiolahden Lehmossa. Perheen kuuluu myös vanhempi paimensukuinen "isoveli". 

Kaikki pennut päätyivät siis tällä kertaa perheisiin, joille paimensukuinen lapinkoira on ennestään tuttu. 

Mekin Tuikun ja Humun kanssa kotiuduttiin Helsinkiin. Vähän väsyneinä, mutta riittävän reippaina pikkulenkeille. Kovin pitkiä lenkkejä ei Tuikku enää jaksa eikä Humukaan usein halua. Enkä minäkään jaksa ja halua.

Hyvää syksyä kaikille! Päivitysten välit pitenevät.  

Tänään käytettiin veijarit pentutarkastuksessa Tohtori Kontulla Joensuussa. 25 kilometrin matkan alun meno oli äänekästä. Sitten takakontti hiljeni ja vastaanotolla oltiinkin jo rentoja ja rehvakkaita. 

Mainio sakki.  Eläinlääkärin mielestä muuten mainioissa oli jotakin puutteita. Kiveksiä löytyi kolmelta urokselta vain yksi ja sekin vasta matkalla paikalleen. Kahdella pojalla on napatyrä, toinen sentin ja toinen 5 millin kokoinen. Fiksumpi kasvattaja olisi varmaan itsekin ne huomannut.

Kotimatkalla oli hipi hiljaista eikä kaverit ole päässeet vauhtiin vielä nyt illallakaan. Otinpa sitten viikkokuvat ihan matalalennosta.

Tässä Massu Keltapanta, virallisesti Soutajan Vaarojen Vapaus, kutsumanimeltään luultavasti Varri.

Tässä Parkkipoika Punapanta. Parkkipojalla on jo monta nimimuunnosta. On Parkkipapu ja Parkkipate. Kutsumanimeä en vielä tiedä, mutta virallisesti Soutajan Koskien Ärjy. 

Sitten ritari Sinipanta, Tumppu ja tulevaisuudessa kenties Vatti. Virallisesti Soutajan Järvien Loiskinta.

Tuuli on viralliselta nimeltään Soutajan Korpien Kuiskinta.

Ehkä joku huomasikin, että nimien inspiroija on ollut Suomen komein maakuntalaulu, Ilmari Kiannon kauan sitten sanoittama Kainuun maakuntalaulu. Nälkämaan laulu. 

Paljon on taas viikossa tapahtunut.  Pennut ovat tutustuneet talon vanhoihin koiriin, toistaiseksi vielä aidan takaa. Alkujännitys on ollut molemminpuolista. On purtu porkkanaa ja ulkoiltu ja laajennettu reviiriä sisälläkin.

Viisi viikkoa täyttyi jo maanantaina. Eilen tiistaina käväisi Hallan isän Uljaan oma Tuija tervehtimässä pentuja. Koko joukko tietysti tunki syliin, kiipesi rinnuksilla ja yritti suukotella. Tuija osaa puhua koiraa ja kaikki koirat sen heti ymmärtävät.

Otettiin taas samalla kuva joka iikasta erikseen. Tässä Massu Peukalonpurija ja Putaan Pulla:

Massulle maistuu ruoka ihan erityisen hyvin vaikka eivät muutkaan pojat syömisten kanssa aikaile.  Massulla on muuten kaksoiskannus toisessa takajalassa, Tuulilla molemmissa.  Tuijan ohje on, että kannataa leikata muita kynsiä useammin. 

Seuraavana vuorossa Tumppu, josta taitaa tulla Vatti:

Tumppu on sisarussarjan rauhallisin. Osallistuu kyllä paineihin ja yhteisiin vetoleikkeihin. Vähän harjoittelee ärinääkin, mutta kun joku haastaa rajuun painiin, mielellään vetäytyy. Tumppu tykkää kiskoa sisaruksiaan hännästä. Viihtyy hieman sivussa, tarkkailee tilanteita, mutta saattaa rientää sekaan, kun jokin mylläkkä on meneillään.  Kun muut notkuvat portilla ihmisen tullessa, istuu Tumppu vähän kauempana ja pitää tiukan katsekontaktin tulijaan. Tarjoaa tavatessa vasenta, valkoista tumpputassuaan.  Tumppu on pentueen rauhallisin.

Tässä on sitten Parkki-Papu: 

Parkki parkkeeraa sinne, missä tapahtuu. Edelleen sisaruksista äänekkäin, vaikka kyllä muistakin ääntä lähtee. Parkki on seurallinen ja tulee erityise mielelään syliin. Sattumalta otetuissa tilannekuvissa Parkki on usein toinen osapuoli. Massun kanssa painivat jo hurrrjina, är ja mur. Tasaväkinen taistelupari. Kun ihminen hiipii kurkkaamaan nukkuvia pentuja, on Parkki valppaana, ponnahtaa esiin - ja muutkin havahtuvat sitten siihen sähläämään. 

Parkki ja Tuuli hakeutuvat usein yhteen, välillä sattumalta, mutta joskus kai myös ihan tarkoituksella:

Tässä painipari Parkki ja Massu;

Vielä Tuuli tyttönen:

En nyt heiluta sukupuolikorttia, mutta Tuuli on kyllä porukan fiksuin jäsen, ainakin tällä hetkellä. (Anteeksi, pojat!) Se on harkitseva ja määrätietoinen. Tekee tilanneanalyyseja siitä, mitä tapahtuu ja syöksyy sitten joukkoon (harkintansa mukaan). Kiertää sentti sentiltä aitausta löytääkseen sen pienen ihmiseltä huomaamatta jääneen kolon, josta pääsee pujahtamaan teille tietymättömille. Tuuli on selvä kuningatar prinssiensä keskellä. Ei mikään päällepäsmäri, mutta itseluottamusta roppakaupalla.  Kuvassa kuningatar ja prinssit Massu ja Tumppu,

Reippaita pikkukoiria ovat koko sakki. Ja kuten Tuijakin totesi: ihmisiä ei aristella. 

Niin paljon tapahtuu koko ajan, ettei perässä meinaa pysyä. Eilen kävi Eila rakentelemassa aidan pihalle. Kivirapuille levitettiin räsymatot, jotka ovat peräisin Jorma Ollilan nykyisin omistamasta kartanosta. Saavat arvoisensa tehtävän pentujen matkan pehmentäjinä.  Loppuviikosta aloitetaan ulkoilu.  Tanjan tyttö Inka oli tänään monta tuntia kenneltyttönä. Leikitti ja sylitteli pentuja. Inkan kanssa napattiin sitten muutama kuva pennuista. Oli päivän touhuista väsynyttä porukkaa, ei kovin poseeraamistuulella.  Peukaloa (ja varpaita ja housun lahkeita ja sukkia jne.) jaksaa aina silti vähän jyystää. Tässä Tumppu Sinipanta peukalonpuruhommissa: 

Papu Punapanta valitsi kengännauhan (myös pohja olisi maistunut).

Massu Keltapannalla oli tuumaustauko:

Tuulikin oli kuvaushetkellä mietteissään. 

Joka iikka innostuu ihmisen äänestä,  ryntää luokse, heiluttaa pientä häntäänsä. Ovat reippaita ja kovin nättejä pikkuhauvoja jokainen.  

Tänään oli jauhelihamaistiaiset. Hyvin maistui nokare jokaiselle. Huomenna lisää. Ohjelmassa myös toinen matokuuri. 

Kova pyrky on ollut ulos laatikosta jo koko jengillä.

Tuuli sitten oli tänään kierähtänyt lattialle ekana. Siinä se touhusi emänsä kanssa laatikon edessä, kun muut kiljuivat vielä reunalla. Päästin sitten muutkin pälkähästä laajentamaan reviiriään. 

Sisustinkin uudelleen. Tuuli valitsi sviitin, Massu ja Tumppu isomman makuuhuoneen. Parkki-Papu unelmoi jo isommista ympyröistä.