keskiviikko, 22. tammikuu 2020

Aamulenkillä tammikuussa

Päivä sarastaa joka aamu aikaisemmin. Niinpä lenkkarit jalkaan ja menoksi. Kierrellään vähän lähiympäristöä. 

DSC_0371.jpg

Niityllä kasvaa komea kataja. Pari aamua sitten näimme mäellä valkohäntäpeuran, ihan läheltä.

DSC_0264.jpg

Mäen päälle kiemurtelee polku. Ja tuossa polulla kohtasimme ketun. Sekä kettuja että valkohäntäpeuroja on nähty useinkin. 

DSC_0259.jpg

Kivet kukkivat.

DSC_0252.jpg

Pellolta löytyi rautatanko - ihan kuin vasiten asennettu koirien lieka. Vähän poseerausta, kiitos!

DSC_0269.jpg

DSC_0271.jpg

Puron rantalehdot on suojeltua puistoaluetta.

DSC_0289.jpgDSC_0290.jpg

Ja  traktorikin nähtiin...

DSC_0292.jpg

Matka jatkuu meren lahdelle.

DSC_0299.jpg

Siitä jatkamme puron vartta kotiin päin.

DSC_0300.jpg

Kivilohkareita on kiva tutkia - etenkin mäyräkoira haluaa koluta kaikki kolot.

 

IMG_20200122_100905.jpgIMG_20200122_100946.jpg

Ihmisen pinkki kädenjlälki sammalen seassa.

DSC_0316.jpg

Jatketaan puronrantaa vielä hetki.

DSC_0319.jpg

Nyt talvella on kiva kävellä ryhmäpuutarhan läpi.  Puutarha odottaa kevättä, ihmisiä ei näy,

DSC_0330.jpg

Puutarhassa vihertää.

DSC_0336.jpg

Ja rusehtaa.

DSC_0338.jpg

Ja kukkii.

DSC_0339.jpg

Ja kellertää.

DSC_0332.jpg

Joku on naulannut naulakon aarinsa säilytyslaatikon kylkeen.

DSC_0343.jpg

Vihreää riittää.

DSC_0358.jpg

Pakkasia saadaan vielä odotella. Eikä hiihtokelejäkään ole ihan heti luvassa. Sukset on kyllä varastossa valmiina.

 

sunnuntai, 15. joulukuu 2019

Tapaamisiin vuonna 2020

valmis%20joulukuva.jpg

Pistän blogin tauolle yli vuodenvaihteen. 

perjantai, 13. joulukuu 2019

Vanhalla kaatopaikalla

"Anteeksi, tiedätkö missä päin on Vuosaaren huippu?"  "Ai se vanha kaatopaikkako?"  Sitäpä juuri tarkoitin, sitä olin koirineni etsimässä.

IMG_20191209_101929.jpg

Ja löytyihän se. Valokuva valehtelee, sillä tuo Vuosaaren huippu on paikka, josta aukeaa näkymä koko Vuosaareen. Entisestä kaatopaikasta on maisemointityöllä, maansiirroilla ja kasvien siirroilla rakennettu omaleimainen virkistysalue. Siellä elää Helsingille poikkeuksellisia kasvi- ja eläinlajeja. Polkuja pitkin sieltä pääsee myös Mustavuoren luonnonsuojelualueelle. 

Vuosaaren huippu on eräänlainen siemenpankki ja  alueella kasvaa muun muassa metsämansikoita, katajia, ajurinruohoa, kanervia. Siellä on myös pieni suomainen lampi. Sen on vallannut kodikseen ketut, hirvet ja kyykäärmeet. Ilveskin siellä on nähty, samoin harvinaisia lintuja. Alue on saanut kehuja niin Luonnonsuojeluliitolta kuin Maailman luonnonsuojeluliiton luonnonkomitealta. 

IMG_20191209_103735%20%281%29.jpg

 

Minua surettaa ilmastonmuutos ja suututtaakin meidän ihmisten aikaansaannos. Toivoisin, että talvet olisivat talvia ja vuodenaikojen vaihtelut selviä. Mutta kun niin ei ole, nautin tästä pitkittyneestä (joskin pimeästä) syksystä, kun saa liukastelematta kävellä lenkkareissa, etsiä ja löytää aina uusia ihania paikkoja. Lähteä matkaan kävellen kotiovelta. 

Suurin "ympäristörikos" kohdallani on nykyisin koirat. Olen tehnyt lentolakon, asun pienessä asunnossa, käytän omaa autoa aniharvoin. Olen sekasyöjä, mutta syön pääasiassa kasviksia. Kierrätän, ja kaupasta hankin lähinnä ruokaa. 

Koristani en kuitenkaan luovu. 

tiistai, 3. joulukuu 2019

Kodinvaihtaja Hely

Elämä on joskus ihmeellistä.

Pääkaupunkiseudulle muuttanut Sumun pentu Hely tarvitsi uuden kodin omistajansa elämäntilanteen vuoksi. Kaikki muut pennut jäivätkin aikanaan Itä-Suomeen. Vajaassa viikossa Helylle löytyi uusi koti samalta kylältä, jossa Sumu asuu. Ja kaiken huipuksi ihan sisaruksensa lähipiiristä! 

Hely%201%20v%20ja%20risat2.jpghelyy%201v%20ja%20risat.jpg

Hely on rakkaudella kasvatettu, luottavainen ja  kivaluonteinen koira, josta kiitos kuuluu entiselle omistajalle! 

Tarjouksia uudeksi kodiksi tuli  yhden päivn aikana miltei kolmekymmentä. Joukossa oli useampi sellainen tarjous, joka vaikutti  sopivalta. Joidenkin kohdalla ajattelin, että jos minun pitäisi valita itseni ja niiden välillä, olisin jäänyt toiseksi.

Kodinvaihto meni sujuvasti ja siitä kuuluu suuri kiitos myös Liisalle ja Antille, Helyn serkun Hillan perheelle . Hilla on Pikon pentu. Hely pääsi muutamaksi päiväksi odottamaan uutta kotia heille ja ehdimme saada tuona aikana tietoa Helyn luonteesta ja käytöksestä. 

Viimeisin ja suurin kiitos menee Pohjois-Karjalaan, josta tultiin lyhyellä varoitusajalla talvikelissä hakemaan Hely. Matkaahan kertyy edestakaisin lähes 900 kilometriä. 

Onnea uuteen kotiin! Kiitos ja hyvää jatkoa entiselle emännälle!

 

 

perjantai, 22. marraskuu 2019

Neljä vuotta tuli täyteen!

ONNEA!

Turre1.jpg

Turre eli Tornion Tuiverrus, joka kotonaan sai kutsumanimen Roni.

Pilke1.jpg

Pilke eli Iin Ilonpilke, joka kotonaan sai kutsumanimen Piko.

Tuike1.jpg

Tuike eli Taivahan Tuike, josta tuli kotona Elve.

Sumu1.jpg

Sumu eli Saanan Sumu, joka sai pitää kutsumanimensä Sumu.

Kukka1.jpg

Kukka eli Kolarin Kukka, kotoisesti Halla.

Nemo1.jpg

Puhuri eli Pellon Puhuri, joka sai kotinimekseen Nemo.

Musti3.jpg

Musti eli Muonion Myräkkä, kotoisasti Seita.

ONNEA seitsemän kertaa!

Tuikun%20pesue2.jpg