lauantai, 24. marraskuu 2018

Pärnunmatka

Viime viikonloppuna lähdimme saarelta Pärnuun, koirat ja minä. Olin ilmoittanut Tuikun karjakoerade lambapäevaan - paimenkoirien lammaspäivään -, joka pidettiin Pärnun lähellä olevassa kylässä. Löysimme koiraystävällisen hostellin ihan meren rannalta. Rannalla piisasi riemua:

DSC_0542.jpgDSC_0541.jpgDSC_0533.jpgDSC_0515.jpgDSC_0510.jpgDSC_0500.jpg

Kävelimme rantoja tuntitolkulla.

Lammaspäivässä Tuikku oli ensimmäinen suomenlapinkoira ikinä. Porokoiria siellä on käynyt kaksi. Ohjaaja kyllä tiesi, että lapinkoirat paimentavat eri tavalla kuin bortsut, kelpiet ja sheltit - joita muut koirat olivat. Eihän tuo pieni aita ja kaksi lammasta oikein meidän juttu ollut, mutta kiinnostava päivä joka tapauksessa. Mukana oli toinenkin koira, jonka kotikieli on suomi. Kelpien emäntä opiskelee eläinlääkäriksi Tartossa. 

DSC_0461.jpgDSC_0467.jpgDSC_0473.jpg

maanantai, 22. lokakuu 2018

Muhun oranssi

Tässä kulmakunnan kunkku (tai kuningatar.) Olen oranssin värin perusteella ristinnyt sen Muhuksi.

DSC_0155.jpg

Tosin myös Humua kutsun välillä vahingossa Muhuksi. Tuikku ja Humu on pantu poseeraamaan oranssivoittoisen esiintymislavan portaille. Taustalla myös jättikenkä, jossa on perinteinen Muhun kukitus. 

DSC_0181.jpg

lauantai, 20. lokakuu 2018

Saaren koiria - ja meidän pihakissoja

Täällä saarilla on omanlaisensa koira- ja kissakulttuuri. Vahtikoirat ovat kiinni (onneksi), mutta vähemmän vahdit kulkevat vapaana. Tämä herra pyörii meidän kylätiellä ja on e-rit-täin kiinnostunut meidän menoista. (Tuikulla taitaa olla juoksu tuloillaan.)

DSC_0001.jpg

Naapuritalon herrakoira käy myös joka päivä haistelemassa meidän pihan, mutta pitää pientä hajurakoa. Kiltti on ja aranpuoleinen.

DSC_0095.jpg

Nämä kaksi hauvelia päivystävät kylätalolla. Ystävällisiä molemmat, joskaan eivät ihan kosketettavaksi antaudu.

DSC_0206.jpgDSC_0047.jpg

Voisiko pienestä otoksesta jo päätellä, että Muhulla suositaan matalajalkaisia seropi-koiria. 

Paikallisessa baarissa tapasin tämän pikkuotuksen:

DSC_0590.jpg

Tämä ei varmaankaan juoksentele vapaana kylän raitilla. Samassa kahvilassa näin myös kaksi jackrusselia. Ovatkin ainoat koirat, joiden olen omieni lisäksi nähnyt kulkevan hihnassa.

DSC_0110.jpg

Koiria enemmän tapaamme kissoja. On villikissoja, pihakissoja ja kotikissoja. Meilläkin on kaksi omaa pihakissaa, joiden kanssa opettelemme elämään. 

DSC_0018.jpg

Edellä kulkee emä ja perässä poika(nen) - toivon, että osoittautuu kolliksi. 

DSC_0105.jpgDSC_0025.jpgDSC_0004.jpgDSC_0011.jpgDSC_0005.jpg

Naapuritalossa pyörii sitten kissoja enemmänkin, kuulemma parikymmentä. Tässä niistä yksi

DSC_0502.jpg

Kuten huomaatte, jostakin syystä kissat katselevat minua enimmäkseen puusta. Siihen on kaksi syytä, Tuikku ja Humu. Humu on pienempi kuin useimmat kissoista, mutta haluaisi tutustua lähemmin niihin. Minusta näyttää, että sillä on leikki mielessä. Tuikkua taas ohjaa saalisvietti.

Muhun tunnusväri on oranssi. Oranssia löytyy kaikkialta: vaatteista, huonekaluista, bussipysäkeistä, autolautasta. Pihassamme pyörii myös muhuvnärinen oranssi katti. On varmasti kolmesti Humun kokoinen. Esittelen sen myöhemmin.

Humu on ennen kaikkea utelias (luulisin) ja Tuikku haluaisi ajaa takaa (puuhun). Oma suhtautumiseni on - kuten täällä sanotaan- nii ja naa. Toisaalta surettaa ja suututtaakin hirmuinen villikissojen määrä. Toisaalta ymmärrän, että ihmiset syöttävät niitä. Myönnän, että itsekin alan jo kiintyä näihin oman pihan katteihin. Minua ne eivät enää juuri arastele. Valkomusta kiehnää jaloissakin (jos olen ilman koiria), mustavalkea on vähän varovaisempi, mutta seuraa uteliaana. 

Olin ajatellut talvella aloittaa pikkulintujen syöttämisen. Ei taida olla hyvä idea.

tiistai, 9. lokakuu 2018

Terveisiä Muhun Juusolta

Muhulta Linnusen kylästä löytyi tämmöinen leikkikaveri.

DSC_0425.jpg

Eli pihakoira Juuso. Juusolla on ruokokattoisen maalaistalon pihalla kukkapenkkien, omena-, kastanja ja luumupuiden välissä lääniä temmeltää. 

DSC_0429.jpgDSC_0427.jpgDSC_0435.jpgDSC_0467.jpg

Kyllä riittää ihmeteltävää Tuikulle ja Humullekin. Yhtenä iltana pimeällä käytin koiriani Juuson pihassa leikkimässä. Raisu ja äänekäs leikki katkesi kuin veitsellä leikaten. Pihalampun alle katon rajaan ilmestyi talitintti tillittämään suoraan silmiin meitä ihmisiä. Kaikki kolme koiraa katsoivat sitä päätään käänellen, Hipihiljaa. Hieno hetki.

DSC_0037.jpgDSC_0048.jpg

Olemme tuikun ja Humun kanssa käyneet ihastelemassa saaren ihmeitä. Niitä riittää.

Omassa pihassa mietitään, miten kaikkien puolivillien kyläkissojen kanssa pääsisi korrekteihin väleihin.

 

lauantai, 29. syyskuu 2018

Kohtaaminen matkan varrella

Pieni pakollinen pysähdys. Pikon pentua Hillaa aka Soutajan Poutapäivää kävimme tapaamassa.

DSC_0206.jpg

DSC_0278.jpg

DSC_0271.jpgDSC_0224.jpg

Hippu kasvattaa Hillaa talon tavoille.

DSC_0213.jpgDSC_0218.jpg

Hilla ja Humu ovat tasaväkiset painikaverukset.

DSC_0223.jpgDSC_0190.jpg

Huomenna matka jatkuu.